maanantai 17. huhtikuuta 2017

Le

Nimi: Le
Valmistaja/malli: Safari Winner's Circle lipizzanhevonen, ori.
Nykyään: Hallakko/kullanruunikko barokkihevosori, rotua en ole tarkemmin määritellyt.
Kustomoija, ajankohta: Afuze, 2013. 
Koko/mittakaava: Little bit; hitusen Schleichejä pienempi.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Barokkihevonen; tarkasti en ole rotua määrittänyt. En edes tiedä enää voiko barokkihevonen alias iberiaani edes olla hallakko, mutta välillähän kaikkea tulee netistä vastaan.
Väri: Hallakko; liian keltainen ruunikoksi, jos minulta kysyy. Hallakkomerkkejäkin on, nimittäin siima ja (tyylitelty) nokikuvio, seepraraitoja sitten taas ei mutta eipä niitä aina olekaan kaikilla villivärisillä. Iho on tummahko harmaa, silmät siniset (herasilmät) ja jaloissa korkeahkot sukat. Värin kanssa on menty vähän sen mukaan, mitä on käsillä ollut, joten olen kehdannut siinä samalla myös vähän tyylitellä... Minä varoitin.
Muuta: Le on ensimmäinen(?) muusta kuin Schleich -merkkisestä hepasta tekemäni kustomi mittakaavassa little bit. Kiinakaakkeja en tähän laske koska ne eivät ole mitään merkkiä... Kustomoinnin laatu ei tässäkään elukassa mitään silmiä huimaile mutta on minulta pahempiakin valmistunut. Paljon pahempia.

Massana taisi olla vain DAS, sen verran vanha projekti tämä on. Iän huomaa siitäkin miten paljon keskenkeräisyyskuvia olen Lestä saanut, vieläpä vanhalla kamerallani... Ja on vain hyvä ettei koni tullut valmiiksi ennen vuotta 2013, tämä on vielä Åutakin selkeämpi "tuonnepäin ollaan menossa" -kyltti. Muutama WIP -kuvanen:

Onneksi se ei jäänyt tähän vaiheeseen ennen maaluuta.



Mitä kyömympi, sen parempi!







Maalausvaiheesta ei ole kuvia vissiin yhtään. Tosin ei se minua häiritse, koska valmista on kivointa kuvata ja yrittää tehdä se vieläpä jotenkin oikein... Maalina olivat Lefranc & Bourgeoisin purkkimaalit, akryylit siis tietenkin. Sävytyksiin käytin Derwent Inktensejä, niillä olen tehnyt kroppaan varjostukset, värittänyt kaviot (kiinnitetty ja levitetty lakalla) ja aiheuttanut senkin että konin silmät näyttävät mukavan tulehtuneilta. Jouhiin kaipaisi sävytystä (olen kuullut kahdelta eri taiteilijalta kommenttia mustien jouhien sävytyksestä, ja ovat ne oikeassa siinä että jotain epätasaisuutta tarvitsisi), mutta en ala enää näin vanhaa työtä korjailemaan.

Yksityiskohtiin jos menee, näkee, että olen ollut huolimaton. Le ui naarmuissa ja kaikessa muussa kivassa jota en ole edes yrittänyt maalata piiloon...

Lakkapinta puuttuu ja sen haluaisin lisätä jossakin vaiheessa, koska hevosia pitää voida käpälöidä. Oli sävytetty Inktenseillä tai ei.

Visuaalisestihan Lessä näkyy miun piirustustyyli, tai osa siitä. Etenkin muutama vuosi sitten piirsin vielä paljon tyylitellen, ja tykkäisin yhä, jos saisin sen jotenkin näkymään kustomeissanikin. Vaikutteita olen taannoin (harrastuksen löydettyäni... hui) ottanut yhdeltä suomalaiselta kanssamallarilta, joka on onneksi edelleen muotoiluhommissa ja edennyt todella huimalle tasolle.

Loput kuvat ovat tietysti valmiista Lestä, samalla saatte kärsiä kehityskaaren näkemisestä. Ensimmäiset kuvat on otettu vanhimmalla kamerallani... Ja järkkärikuvat ovatkin olleet pitkän päälle pelkkää järjestelmäkameraan totuttelua sen hankittuani. Tämänvuotiset kuvat taas eivät arvatenkaan (toivottavasti...) ole mitään opettelulaukauksia vaan "oikeasti" kuvattuja. 

Salamalla...

...ja ilman salamaa. Sama paikka ja aika, oikeasti Len väritys on jotain tämän ja ylemmän kuvan väliltä.

Sain Len valmiiksi koulun asuntolassa, joten siellä sen kuvasinkin...



Oikean puolen nokikuvio on tietysti vasenta parempi, niistä ei ikinä tule yhtä hyviä.




Retardi kavioeläin.



Opettelin järkkärin käyttöä. Copymerkintä näyttää hyvin äkkiä siltä leimalta joka joidenkin ihmisten kuvissa monesti näkyy.






Se näyttää tosi kesyltä kun silmän sinisyyttä ja kontrastia ei näe niin hyvin.


















Kaksi ylempää ovat tästä muokkailtuja.


Ylempi on tästä muokattu.


Ylempi on tästä muokattu...



Ylempi on tästä muokattu. Muokkiversioita on siksi, koska ketuttaa se kun en saa mistään kuvista oikeasti niin kirkkaita kuin haluaisin, liian moni järkevä juttu saadaan vasta muokkaamalla...





Ööörp. No, hevosilla ihan oikeasti on joskus pöljiä ilmeitä jos tästä kulmasta katsoo.






Huolimatta urposta ilmeestään ja kaikista kämmeistään Le on mielestäni kuvauksellinen ja ihan OK. Tosin jos nyt sen lakkapinnan vielä joskus laittaisin, sitten olisi kivaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Danke schön, tämä blogi ei ole saksalainen kylläkään.