lauantai 2. toukokuuta 2020

Pallero

Nimi: Chocolate in the Ballroom "Pallero", maalaajansa suussa "Tanssisali"
Valmistaja/malli: Breyer, G2 Andalusian.
Nykyään: Tummanruunikko tai kulomusta andalusialaisori.
Kustomoija, ajankohta: Kave, 2019. Maalattu pigmenttijauheilla ja akryyleillä.
Koko/mittakaava: Stablemate.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Andalusialainen (PRE).
Väri: Hyvin tumma viininpunaruunikko; tai kulomusta. Neljä erilaista sukkaa. Oikealla alavatsassa on valkoinen läntti.
Muuta: Pallero tuli minulle samassa tradepaketissa kuin Ninksu, tietenkin Kavelta. Pojat oli pakattu asiaankuuluvan huolella pony poucheihin, ja pääsivät kotiin vahingoittumattomina. Jostain syystä en ikinä osaa ajatella, miten kiinteitä stablematet oikeasti ovat, ennen kuin pääsen hypistelemään yhtä. Kai se on se kun nämä ovat umpimuovisia eivätkä siten ole vain tikkujen päässä lilluvia ilmaonteloita, kuten isommat hevoset. Pysyvät pystyssä aika hyvin, kun ovat hitusen painavia.

Kuten kuuluukin, Kave postasi Pallerosta blogiinsa.









Kuin myös Ninksu, Pallerokin oli alunperin osa sellaista maalaussettiä, jollaisia Breyer myy.

En edes muista paljonko, jos yhtään, tulin suunnitelleeksi tätä Kaven kanssa, mutta hänelle on hyvin selvää se notta minä pidän ruunikoista ja pienimerkkisistä. Mikäs muukaan tästä siis olisi tullut kuin pienimerkkinen ruunikko. (Pakko vielä mainita, että olen pennusta asti ollut aika hulluna iberiaanihevosiin, ja niistäkin nimenomaan andaluuseihin!) Päävärit on tehty maapigmenteillä, ja se on totta, että niillä saa tasaisen, voimakkaan väripinnan. Sävyerot ovat melko selkeitä, mitä nyt toki tummasta hevosesta voi olla vaikea nähdä niitä ilman kunnon valoa. Fiksatiivi tuntuu ihan erilaiselta kuin näyttää, eikä Palleron pinta "tahmaannu" ollenkaan edes silloin kun sitä on pitänyt kädessä hetken aikaa, ja käsi on lämmennyt. Tämä on yksi syy siihen miksi haluaisin itsekin käyttää fiksatiivia - mutta minulla ei ole siihen tiloja, enkä halua fiksata pihallakaan, sillä silloin myrkyt lentäisivät luontoon. Mainittakoon, että Palleron fiksikerros on ohuempi kuin Ninksussa ja Palleron kaksosmallissa Suklaassa, minkä johdosta se näyttää matammalta kuin ne.








Näen jotain kehityskaarta tämän ja Ninksun välillä. Silmät on maalattu tarkemmin ja vakaammin, samoin sukat. Se on hyvä merkki se. Mallin ilme on erilainen kummallakin puolella, sillä silmät eivät peilaa toisiaan; ne katsovat eri suuntiin. Olen itekin tullut käyttäneeksi tällaista kikkaa joskus aikoinaan. Voi olla, että oikea on Palleron parempi puoli noin niinkuin kuvauksellisesti ja minun kuvatessani, juurikin tuon silmän ja ilmeen takia. Se on sellainen, minkä voi usein nähdä kuvissa piaffittavista hevosista; se kertoo hevosen mielentilasta. Vasemmanpuoleisellakin ilmeellä on kyllä paikkansa, ja voisin kokeilla piirtää jotain vastaavaa jossain vaiheessa.

Oikea silmä on teknisesti onnistuneempi kuin vasen.



On hyvä, kun modelli näyttää hiukan erilaista naamaa eri suunnista - se ei aina ole asia.




Varsinkin tästä kuvasta voisin sanoa, että näen tuon ilmeen Kaven "tyylisenä" - hänen hevosillaan tuppaa olemaan tietyntyyppinen ilme silmissä. Ja se on vain hyvä. Oma tyyli ja erilaisuus ovat tärkeitä juttuja taidemaailmassa.

Nimi Chocolate in the Ballroom on Kaven mallille antama. Hän tuli kutsuneeksi tätä Tanssisaliksi tai Tanssisalihevoseksi - ja minun saatuani tämän käsiini rupesi se tottelemaan lempinimeä Pallero.

Tämä on niille, jotka ovat tottuneet Schleicheihin eivätkä ehkä ole tuttuja stablematejen kanssa: nämä ovat tosi pieniä!


Signeeraus.

Kuvani eivät tee tälle mallille oikeutta! Hevosessa on oikeasti aika mukavasti sävyjä, eikä se edes kiillä kovin voimakkaasti. Salama ja kohdevalo eivät ole jees yhdistelmä, etenkään kun en voi mitenkään loitontaa tai levittää lampunvaloa (tai sitten keksin jotain käyttöä sille isolle valkoiselle kankaalle, jonka omistan... Hmmmmm!).

Musta tausta sopii Pallerolle... Vaikka hepan ja taustan värit ovatkin hyvin liki toisiaan, ja on vaarana, että malli hukkuu taustaansa. Se ei oikeastaan ole ongelma, kun valoa tulee selkäpuolelta.



Miksi minun tekisi mieli satuloida tämä? En edes osaa tehdä stablemate -tackia...





Kuten Ninksun kohdalla, kiitän Kavea tästäkin hevosesta, ja olen edelleen velkaa ainakin pari kustomia - ja kasan tackia.

Ninksu

Nimi: Formosus Ningor "Ninksu"
Valmistaja/malli: Breyer; G2 Warmblood. Itse malli oli maalaussetistä, jollaisia Breyer myy.
Nykyään: Punaruunikko puoliveriori.
Kustomoija, ajankohta: Kave, 2018. Maalina maapigmenttijauheet ja akryylit, lakkana fiksatiivi.
Koko/mittakaava: Stablemate.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Puoliverinen.
Väri: Punaruunikko. Naamassa vähän epämääräinen laukki ja otj särkynyt vuohissukka.
Muuta: Tämä oripoika tuli minulle osana tradepakettia, jonka sain Kavelta. Mukana oli myös Pallero. Kyseessä ovat kokoelmani ensimmäiset hevoset, jotka ovat jonkun muun kuin itseni maalaamia/kustomoimia.

Kave tuli taannoin bloganneeksi Ninksusta sen valmistuttua.

Ninksu aloitti elämänsä sellaisena valkoisena maalaussettiheppana, jollaisia Breyer myy, eli tämä ei teknisesti ottaen ole varsinainen repaint. Olen itsekin noita maalaussettejä katsellut, ja voi olla että tulen joskus niitä ostamaan... Olisi mielenkiintoista kokeilla miten itse tulen juttuun noin pienen skaalan kanssa, kun keskimäärin koen esimerkiksi traditionalien olevan paljon Schleichejä työläämpiä maalata.














Mitä maaliin tulee, tämä on maalattu pääasiassa pigmenttijauheilla, mitkä on kiinnitetty fiksatiivilla. Jouhet, valkoiset merkit, silmät ja kaviot on maalattu akryyleillä. Selvästi näkee sen, että pigmentit ovat Kaven juttu. Akryylien käytössä on vielä treenattavaa, se on selvää - mutta mietin itse, että jos meikäläinen saa pidättää hengitystä Schleichien silmiä maalatessaan, niin ei ole lainkaan ihme että sivellin vähän lipsuu jonkun stablematenkin kanssa. Näiden naamat ovat aivan todella pieniä! Ei tämä mitään helppoa touhua ole. Nostan hattua, kun eräs on päättänyt suunnilleen erikoistua nimenomaan näihin kämmeneensuljettaviin heppoihin. Lisäksi pidän pirusti siitä, että yksi hänen varhaisimmista askareistaan päätyi minun omistukseeni. Se on historiallista. (Toisekseen kihertelen sille faktalle, että Kave rupesi maalaamaan hevosia sen ansiosta, kun meikäläinen potki hänet aloittamaan... Se on selkeästi ollut kaiken sen aivopesun arvoista!)


Nimmari.





Mallin nimi - joka on Kaven sille antama - Formosus Ningor on latinaa ja tarkoittaa kaunista myräkkää. Kai sellainen sopii lennokkaalle estehevoselle, jollaista tämä moldi voi esittää. Voi tuo toki kouluratsustakin mennä. Itse keksin tälle jo aikaa sitten lempinimeksi Ninksu.

Kokeilin kuvata myös mustalla taustalla. Se toimisi vallankin loistavasti, mikäli pöytälamppu ei valaisisi liikaa tuota taustahuopaa. Olen monesati kuvannut pieniä skaaloja (ja kaikkea muutakin kyllä) pelkällä salamalla, jolloin keltaiset valot eivät ole päässeet sotkemaan värejä.




Kuvasin myös sinisellä huovalla, ja ihan vain siksi kun Kavekin kuvasi Ninksun sinisellä (joskin eri sävyllä ja materiaalilla).

Se on kuvauksellinen melkein joka suunnasta.



Kontrastia ja värisäätöjä.





Tykkään tästä otuksesta! Ja kiitos Kavelle, että Ninksu on todellakin minun. Olen velkaa ainakin pari kustomia.