Limppu

Nimi: Douwe "Limppu"
Valmistaja/malli: Breyer Traditional Roy the Belgian (Roy the Belgian mold).
Koko/mittakaava: Traditional / 1:9.
Sukupuoli: Ruuna.
Rotu: Belgiantyöhevonen (brabant).
Väri: Vaaleanrautias liinakko. Ei merkkejä.
Muuta: Tuli syksyllä 2019, käytettynä Suomesta. Samassa satsissa olivat myös Ludi ja Ripe. Moldi on julkaistu vuonna 1989, ja tämä on sen nimikkomalli, ynnä ensimmäisiä julkaistuja. Heppa on siis vanhempi kuin minä itse. Myyjän mukaan nämä olivat hyvää ainesta kustomoitavaksi, minkä kyllä otin huomioon. Heppojen tultua kuitenkin totesin, että eiväthän nämä mitenkään kärsineitä minun standardeillani ole, joten saivat pitää koskemattomuutensa. Tämä Roy onkin nyt sitten ensimmäinen Breyerin kylmäverinen, joka on kokoelmaani eksynyt. On ollut hauskaa huomata miten sen naama on juuri niin iso kuin Raasteellakin, eli nämä ruunat voivat vallan mainiosti jakaa varusteita (eli en joudu tekemään kokonaan uusia suitsi- ja riimukaavoja)!

Anatomiakatsaus. En tiedä olinko vai enkö ollut yllättynyt, kun huomasin miten hyvin tämä vastaa rotumääritelmää: se on säkäkorkeudeltaan perushevosen luokkaa, mutta on kuitenkin joka suunnasta niin paksu ja laaja, että ihan vain fyysinen massa tekee hevosesta valtavan. Varsinkin kaviot ovat aivan jäätävän kokoiset - kellään muulla laumastani ei ole tuollaisia, Raasteellakaan!

Muotoilupuoli on ihan jees, moldi on vanha ja se näkyy. Ei se haittaa. Uudet julkaisut ovat pääsääntöisesti paljon paremmin tehtyjä kuin vanhat, mutta se ei tarkoita, että kaikki vanhat Breyerit olisivat jotenkin rumia. Niissä on se oma viehätyksensä, jonka vuoksi kansa näitä keräilee (joskus jopa vain vanhoja moldeja). Huomasin, että ilmeisesti vanhojen Breyerien valmistusprosessi on ollut huomattavasti rennompi kuin uudemmilla, nimittäin tälläkin on selkeästi varsin paksu lakkakerros maalin päällä. Se on vain hyvä; se suojaa, eikä pinnoitteen paksuus häiritse, kun heppa on jo muutenkin niin karkeatekoinen.

Maalaus on tehty, noh, karkeasti ja vähän häsläten, tosin se on tyypillistä vanhoille Breyereille. Silmämaalit ovat vähän hutaistut ja epämääräiset, mutta hepan ilme ei silti ole ihan pöljä. Kyllä tuota kelpaa katsella ja kuvata.

Kasaumakelpoisuus? Noh, tämä moldi on hyvin varustettava (tack friendly). Plussaa on sanottava siitä, miten kiva suu tällä on! Kuolaimet saa paikalleen hyvin ja juuri niin ylös kuin tarvitsee, suuviivat ovat tarpeeksi suorat ja syvät eikä suupielten takana ole kavennusta (jolloin se olisi ns. jäätelötuuttisuu).

Nimien kanssa on nykyisin vähän hankalaa. Haluan käyttää mielikuvitusta ja aivoja, kun nimeän jotain. Sillä ei kuitenkaan tunnu olevan mitään väliä, jos hevonen tuo mieleen ranskanleivän ja haluaa olla nimeltään Limppu. Sovin itsekseni, että okei, se saa olla sen kutsumanimi. Oikeat nimet eivät kuitenkaan saa olla liian yksinkertaisia ja hätskäten keksittyjä, joten pläräsin nettisanakirjoja etsiäkseni jotain sopivaa sanaa alankomaiden kielistä. En ole mikään mestari vieraissa kielissä (englantia ei lasketa, eihän?), joten en kehtaa leikkiä älykästä kokoamalla muutoin niin kivoja lausenimiä tällaisissa tapauksissa. Lopulta nimeksi tuli Douwe - tätä kirjoittaessani en enää tiedä, mitä kieltä se tarkalleen on, ja mikä pöljempää, en muista mitä itse sana meinaa. Sanakirja.org ei antanut yhtään osumaa, joten se jäänee nyt sitten mysteeriksi. (Voi tosin olla, että olen maininnut tuosta jotain jonnekin pienoismallipäiväkirjoihini.) Toinen vaihtoehto on, että se on oikeasti jokin ihmisennimi, jonka senkin olen repinyt jostain listasta.

Minun on pakko vielä hehkuttaa, että tällä belggarilla (kuin myös arabilla) oli tullessaan riimu päässä! Tykkään ihan pirusti tällaisesta pienoismallihevospiireissä tapahtuvasta ilmiöstä, että kun postitellaan jotain, niin mukaan laitetaan kaikkea pientä ylläriä. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun olen saanut käsiini jonkun toisen hevosmallarin tekemää tackia. Metkaa. Ainoa ongelma on tuo niskahihnan vähäinen säätövara, jolloin riimu on vaarassa tippua päästä itsekseen jos siihen kohdistaa pientäkään painetta. Limppu saa kuitenkin ilman muuta pitää riimunsa vakiopäitsinään, eli se pukee sitä aina hyllyssä ollessaan. Ei sentään tarvinnut tällä kertaa tekasta ite. 

Kasaumat. Tällä on tosiaan aivan loistava suu, eli kuolaiten laittaminen on vaivatonta ja ne saa asennettua niin ylös kuin on tarvis! Noin muuten Limppu on ihan perushyvä ja perusvarustettava. Modelliversumillisesti ajattelisin tämän toimivan ihan hyvänä tuntiponina pitkille ratsastajille, jollaisia nukeistani tuntuu löytyvän paljon (ja joille ei oikein ole ollut sopivia ratsuja!). Murkullekin tarvitsisi kylmäverisiä, mutta Limppu ei sille kelvannut.

Ohjissa roikkuu Jyri. Tämä olikin ensimmäinen kasauma Limpulla, ja se selittää myös kuvien tylsyyden (seuraavien kanssa saakin jo vähän kikkailla).

Kankihihnalla tai sen puuttumisella on merkitystä.

Ratsailla Murkku. 

Nämä eivät ole hevosen omat suitset. Ne eivät ole kenenkään.

Nuo kasaumakuvat ovat jo vanhentuneita, mitä satuloihin tulee... Varusteosastolta löytyy kuvia penkeistä, joissa nukkeni nykyisin istuvat. En vain pysty kuvaamaan mitään kunnollista tällä hetkellä, kun ei ole kuvauslootaa eikä paikkaa sille.