Mikä tämän blogin idea on?

Blogin tarkoituksena on toimia arkistona hevosmallikuvilleni ja miksei vähän muullekin.

Sivua päivitetty: 16/9/18 - Vanhaa tekstiä muokkailtu ja uutta lisätty, pääpiirteissään sivu ei juuri muuttunut. 

Hyvin vanha kuva hyvin vanhoista hevosista. Neljä Schleichin lipizzaruunaa, joista kolme on muokattuja (kaksi kustomia ja yksi retouch) ja yksi (vasemmalta toinen) OF. Keskellä on Safari Winner's Circle -sarjan lipizza.

Voisi sen tarkemminkin kertoa.

Voin mainita, että vihaan noita yleisimpiä kuvantalletussivustoja mitä netissä on. Yhden kuvan näkeminen voi edellyttää kamalaa jumitusta ja ärsyyntyilyä, kun kaikella ylimääräisellä varustettu sivusto lataa. En puhu taidesivustoista; ne eivät ole nettialbumeita. Blogi tuntuu itselleni kaikista helpoimmalta, ja sen voi vieläpä pitää simppelinä eikä se yleensäkään tapa koko tietokonetta (ja koneeni ei ole mitenkään äärimmäisen hidastempoinen, päin vastoin!).

Olen pohtinut tällaista blogia jo jonkun aikaa. Miksi ei, siis? Nyt se oma kuva-arkisto on olemassa, yksinomaan hevosmalleille. Tosin saa nähdä mitä muuta tänne ehkä vielä tupsahtaa.

ja koska kyse on pelkästä arkistoblogista, en laita lukijalistoja sun muita. Tämä on vain paikka josta pystyn linkkaamaan kuvia halutessani. Annan myös neuvon: jos tämän blogin ottaa lukulistalleen, saa varautua hyvin, hyvin epätasaiseen julkaisutahtiin ja siihen, että kerralla tulee ihan järjetön määrä postauksia. Näin siis siksi kun en pysty ostelemaan uusia tai saamaan hevosia valmiiksi säännöllisesti, ja toisaalta tykkään julkaista satseja pois alta, jos niitä on.

Niin ja joo, tätä rakentaessa miusta tuntui siltä, että tosiaan tekisin jotain mitä tein penskana kun tuota The Tuherrusta (pääblogiani) ensi kertoja kyhäsin. Niin yksinkertainen, ja TUMMA. Se on nostalgista. Ja tämä on juuri sitä minkä yritin heittää jorpakkoon: lelukonien listaamista... Mutta vain kuvien vuoksi.

En kerää hevosia pelkkinä malleina, ne ovat siis kaikki yksilöitä ja varsinkin vanhimmat ovat omia persooniaan. Tietenkin. Mutta laatua vaadin myös ja siksi täältä tuskin löytyy niitä uusimpia Schleichejä.

En harrasta mitään tallikertomusjuttuja ainakaan netissä. Olen maailmantekijä, ja yksi väline siihen ovat pienoismallit. Minulla ei kuitenkaan ole resursseja tehdä sitä siinä laatuluokassa kuin haluaisin, joten tarjoilen modelliversumeistani vain maistiaisia silloin tällöin. Nykyisin modelliversumini keskittyy skaalaan 1:9 eli traditional, hevosten ollessa yleensä Breyerin valmistamia. Tämä saa jonkin verran tulla ilmi blogissa siten, että kerron hevosten luonteista ja laitan mukaan kuvia ministudioon lavastamistani tilanteista (sanon niitä kasaumiksi). 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Danke schön, tämä blogi ei ole saksalainen kylläkään.