Ripe

Nimi: Ripe Battleship Over The Oceans "Ripe"
Valmistaja/malli: Breyer Traditional Khemosabi (Khemosabi mold).
Koko/mittakaava: Traditional / 1:9.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Arabi. Näyttää halterlinjaiselta.
Väri: Punaruunikko. Neljä sukkaa ja huuliin asti kulkeva läsi.
Muuta: Ripe tuli syksyllä 2019 samassa paketissa Limpun ja Ludin kanssa, käytettynä, suomalaiselta myyjältä. Tämä oli mahdollisuus hankkia Breyer -raatoja kustomointiin, ja tietenkin minä näen Khemossa paljon potentiaalia omaa fiktiotani ajatellen. Lopulta totesin hepat sen verran hyväkuntoisiksi, etten kehdannut lähteä edes uudelleenmaalaamaan mitään; varsinkin kun pelkkä repainttaus ei koskaan tule kysymykseen minulle, joka halajan vähintäänkin runsasta uudelleenmuotoilua kaikelta minkä onnistun kustomoinnille uhraamaan. Juuri tällä Khemolla tosin näkyy jotain raapimajälkeä kannikassa, ja sen pystyisi hyvin piilottamaan tekemällä turkkitekstuuria muotoilupastalla - jos siis nyt yhtäkkiä päättäisinkin kustomoida tämän.

Olin jo pitemmän aikaa miettinyt, ottaisinko itsellenikin Khemon, jos sellainen tulisi vastaan, kerta hevosmallikansa noin yleensä pitää tätä aika kaameana muottina. No, aina kun olen kysynyt asiaa itseltäni, olen pääasiassa pitänyt OF -Khemoa ihan mahdollisena. Ei siksi, että pitäisin siitä miltä romuselkäisiksi ratsastetut showhevoset näyttäisivät, vaan siksi, kun tässä on, hmmmm, pikkaisen potentiaalia astetta kummallisempiin asetelmiin. Minulla on nukkeja, jotka eivät etsi ratsua juuri niistä ideaalirakenteisista hevosista, vaan haluavat nimenomaan näitä anatomiavikaisia yksilöitä.

Onhan tämä aika hassu; sivukuvassa rungon keskiosa on suorastaan hupaisan kapea, siinä kun lapojen muotoilu on vähän... levinnyttä? Lavat ovat kyllä hyvin viistot, ja oletan sillä haetun juuri sitä ihannetta, että kaula kiinnittyisi ylös ja loivat lavat sallisivat hevoselle laajat liikkeet. Lautanen on vaakasuora ja erittäin pitkä, ja häntä kiinnittyy sangen ulkonevasti. Ylipäänsä tämä moldi on täynnä anatomiakämmejä, mutta ne eivät ole liian pahoja omaan makuuni.

Muotoilija on sama kuin Ludilla, ja voin sanoa pitäväni kyseisen veistäjän tyylistä - kaikista anatomiakököistä ja turhasta abstraktiudesta sekä paikoin näkyvästä epäsymmetrisyydestä huolimatta. Hevoset ovat melko siroja eivätkä selät ole niin naurettavan nysiä kuin hevosmalleilla yleensä. Jalat ovat ihanat - hyvin kuikelot, oikeastaan yksityiskohtaisetkin, ja kaviot ovat pitkävarpaiset ja särmikkäät (eivätkä kuutiomaiset).

Ainoa varsinainen ongelma on mallin turpa. Sillä on jäätelötuuttisuu, eli suupielten takana on kapea alue. Tämä tekee kuolainten laittamisesta vaikeaa, koska ne jäävät osittain tyhjän päälle tuon kavennuksen ja myös huulien lyhyyden vuoksi. Samanlainen suuhäikkä esiintyy myös Vissyllä.

Koska Khemo (tai ainakin tämä yksilö) seisoo vähän epätasapainoisesti toiselle sivulle nojaten, on se kaatumisvaarassa. Vinoilu on ongelma myös kasaumia kyhätessä, koska symmetria voi kärsiä, enkä myöskään haluaisi että koko ratsukko lentää nurin juuri kun olen räpeltänyt kaikki pikkuyksityiskohdat kuntoon. Korjasin pröbleman silppuamalla kuivuneesta kontaktiliimaköntistä sopivankokoisen pikku palasen, jonka iskin mallin vasempaan takakavioon. Ja ettei liimaköntti keräisi kaikkea roskaa alustoiltaan, saati jäisi kaikkialle jumiin kuin tarra (siinä on syy siihen kun käytän sitä kuolainten kiinnittämiseen), pistin siihen kiinni pienen palan paperia.

Kuin myös Limpun kanssa oli laita, Ripelläkin oli riimu mukana. Tämän lisäksi arabilla oli myös loimi, joka ilmeisesti oli riimujen tapaan kotitekoinen. Arvostan tätä aika paljon, loimien kyhääminen nääs ei ole yhtään minun alaani, mutta sellaisia kuitenkin tarvitaan aseeksi pölyyntymistä vastaan. Ja sanoisin, että on aika hyvin, siististi tehty loimi, kangas on paksua ja pehmeää. Lisäksi tämä heppa on "tipsy" eli vähän huterajalkainen (en tiedä onko koko moldin kattava juttu), jolloin se kaatuu herkästi. Tapaan loimittaa juuri tällaiset mallit (ja kustomit) ennen vakaammin seisovia, jotta niillä olisi edes jotain suojaamassa kolhuilta. Tokikaan loimet eivät suojaa juuri sitä hevosmallin herkintä osaa, siis päätä...

Myyjän mukaan laittama riimu. Haluan pitää sen vakiokäytössä, joten pistin leukaremmiin toisen koukun siten, että sen saa kyllä helposti irtikin jos tarvitsee (vältän muokkaamasta toisten työtä niin paljon kuin mahdollista). Vanha koukku nääs on sen verran lyhyt ettei tahdo kestää kiinni.

Nimi? No, tämä on Khemosabi -moldi. Se on yksi hevosmallarien eniten karttamista Breyereistä, ja syynä lienee sen hyvin pötkelömäinen muotoilu. Siksi Khemo tunnetaan myös nimellä Khemosausage eli Khemomakkara. Minulle tuli tästä lähinä mielikuva, kuin olisi risteytetty viikinkilaiva ja banaani. Keskustelin ruotsalaisen mallarikollegan kanssa tästä nimihommasta, ja hän ehdotti jotain kriteereihin istuvaa. Loppulukema olikin sitten (the) Ripe Battleship Over The Oceans, ja lempinimenä tietenkin Ripe. Nimi sopii hyvin hevosen väriin, ja toisaalta en myöskään pääse millään yli tuosta urposta ajatuksesta viikinkilaivan ja banaanin sekoituksesta.

Kasaumat. En toistaiseksi ole päättänyt minkälaista ratsastajaa ja ratsastjan ideologiaa tämä heppa saisi tuta kaikkein eniten, mutta potentiaalia on ihan mukavasti jos mihinkin. Mitä varustamiseen tulee, niin käytännössä mutkattomin suitsityyppi tälle olisi hackamore, koska turpa tosiaan tekee kuolainten laittamisesta hankalaa. Jos tyytyisin samanlaiseen kuolaimenkiinnitystekniikkaan kuin valtaosalla on tapana, ei mitään ongelmaa ehkä olisikaan, mutta minulle ei oikeasti vain kelpaa se että suukappale sijaitsisi liian alhaalla...

Ripe kukkamoressa.

Kasaumakuvapuoli on köyhä, kyllä. En edes laittanut yhtään kokokuvaa. Minulla ei ole enää hetkeen ollut studiolaatikkoa eikä edes paikkaa sellaiselle, joten kunnon kuvia ei ole eikä tule varmaankaan pitkään aikaan.