Blue Tears

Nimi: Blue Tears "Tilda"
Valmistaja/malli: OSC (original sculpture, alkuperäisveistos), tekijä Afuze. Valmistui 25/4/19.
Koko/mittakaava: Traditional (1:9), joskin todella pieni.
Sukupuoli: Tamma.
Rotu: Tilastohevonen. Jos kirjaan roduksi "mostiisi" (mosteasy), kyse on fiktiivisestä 'rodusta' jonka olen kehittänyt itse kummallisiin maailmoihini. Mostiisien rakenne ja koko vaihtelee eivätkä ne yleensä (ts. ikinä) ole rakenteellisesti sellaisia kuin ratsun tai ajohevosen kannattaisi olla.
Väri: Mustanpäistärikkö sabino(?). Neljä sukkaa, valkopää + kallotäplät, valkoisia merkkejä rungossa, herasilmät.
Muuta: Toinen valmistunut originaalini ikinä, mitä hevosiin tulee. Massana sekä Fimo Air Light että Fimo Air Basic. Muotoilullisesti tästä tuli odotettua enemmän sellainen, mitä olen uumoillut tehdä sitten kun se on mahdollista. Yksi askel kohti keinuhevosratsukkopiirrosteni pienoismallittamista...

Valmistusprosessi
Kun nyt olin tehnyt ensimmäisen OSCini, piti tietysti heti perään aloittaa toinen (jo ennen edellisen valmistumista). Tästä halusin (kokeilla tehdä) jo jotain omiin kriteereihini sopivaa, nimittäin tuhoontuomitun keinuhevosen, jollaisiksi saatan kutsua piirtämieni kökköratsukoiden hiljaisia osapuolia. Rautalankarunko tekeytyi samalla tyylillä kuin Passillakin, mutta jätin ohuet rautalangat veke. Ja siitähän koitui ongelmia myöhemmin, varmaan koska en halunnut tästä mitään tupsujalkaa... Joutsenkaula, kyömynaama, tönkkö asento, pitkä selkä (ja tuntuva selkäranka!) ja varsamaha ovat tarkoituksellisesti tehtyjä. Tämä jos mikä on rakenteeltaan kaukana siitä, mitä pienoismallarit yleensä muovaavat. Heh.

Tästähän ei hyvä seurannut...

Pohjamassana, ns. täyteaineena, käytin kevyttä Fimo Air Lightia. Näin painavampaa massaa (Fimo Air Basic) kului vähemmän, eikä hevosesta tulisi niin tiiliskiveä. Voin sanoa idean toimineen muuten, mutta tuo Light on ihan kauheaa kakkaa käsitellä eikä sovi mihinkään muuhun kuin nimenomaan täytteeksi.

Tuo häntäratkaisu ei toiminut... Ja tuo ryönävuori tuolla konin takana sisältää kerroksittain asioita joita olen jossain vaiheessa työstänyt, ei sen kummempaa.

Silmät muotoilin kahdesti; ensin kokonaan massasta ja seuraavaksi niin että silminä olivatkin mustat puuhelmet. Syy tälle proseduurille oli se, kun massasilmät sijaitsivat liian alhaalla. Kannatti muuttaa ne - silmien teko tarkasti on paljon helpompaa näin, ja liioittelu on mahdollista!

Ensimmäiset silmät, massaa. Ne sijaitsevat liian alhaalla...

...joten revin ne irti. Kuopatkin.

Merkkasin tussilla silmien paikat ja tein kuopat.

Laitoin helmet kuoppiin, minkä jälkeen kyhäsin pienistä massapaloista niiden ympärille luomet ja rypyt. Sain silmän etukulmaan syvyyttä kostealla siveltimellä, jollainen on pirun kätevä massatöissä.

Massojen valmistuttua lakkaan ne aina Heyda -servettilakalla. Ja kuten Passin kanssa, Tildallekin tein muotoilupastalla karvatekstuurin. Siitä ei ole kuvia, mutta räpsin peruskuvat ennen kyseistä osuutta. 

Tuo kellertävä tuhru on ruostetta ja peräisin veitsestä.

Tästä tulee nimi Blue Tears.

Värivaihtoehtoja mietin pitkään, ja päädyin lopulta mustanpäistärikköön. Sillä piti myös olla valkoisia merkkejä. Tykkään yleensä perustylsän värisistä hevosista, mutta poikkeuksia saa olla, ja tykkään keksiä valkoisia merkkejä (osin koska olen genetiikkafriikki). Tälle niitä tulikin sitten paljon... Päästiin aika lähelle suunnitelmaluonnosta. (Tämä oli ihan hyvä sauma kokeilla maalata mustanpäistärikkö, nimittäin Rollosta piti alunperin tulla sellainen, ja halusin mokoman nyt kun en kerta aiemmin sellaista tehnyt.)

Pohjaväri, tummahko metallinen harmaa, on sekoitus mustaa, tummansinistä ja hopeaa ynnä vähän valkoista. Hopeaa on tietenkin eniten. Koska päistärikön turkissa on häivytyksiä, oli mustan ja hopean (tai teräksen) häivyttely oma sirkuksensa, joskin aika rento sellainen, kerta päistärikköä on monenlaista (ja osa niistä voi näyttää todella epätasaisesti värittyneiltä).

Kuvasin tämän nimenomaan muistin tueksi.

Sävytyksiä.Tuo musta maali kiiltää oikeasti noin paljon, mikä teki siitä kamalan maalata...

Valkoiset merkit ottivat taasen aikansa, mutta kerrankin sain maalattua jotain mikä vähän näyttääkin samalta kuin paperilla. Tai siis, se kaava miten kuviointi toimii on sama, vaikka valkoisuus leviääkin eri kohtiin kuin luonnoksessa. Päästä piti tulla ehdottomasti valkopää, johon tein mustalla kallotäplät. Silmistä maalasin siniset, enkä sävyttänyt niitä kovin paljoa, jolloin ilme on hyvin lähellä sitä korniutta mitä tältä ruppanalta hainkin.

Otin tämän kuvan siksi, koska siinä näkyy kaksi vaihetta: Valkopää on maalattu siten että jätin silmänympäryksiin mustaa, ja lopulta maalasin mustalla kallotäplät.

Lakkana on Vallejon mattalakka, jota levitin kahdesti (kerrosten välissä kuusi tuntia).

Nimestä Blue Tears on vaikea keksiä älykkäitä suomalaiseen suuhun sopivia lempinimiä, mutta sellaiseksi valikoitui Tilda. Sen lisäksi, että se sopii värinsä puolesta hevoselle, tuo se mukanaan ironiaa; Tilda on nätti nimi, mutta tämä heppa on ruma kuin mikä.


Tilda valmiina:

Millaista hevosta tämä esittää? Modelliversumissani Tildan omistaja on Prof. Orobanche, alias Bansku, jolla ei ole kaikki kondiksessa. Se näkyy sen tavassa pitää hevosia. Tilda on Banskulle liian pieni, mutta rimmaa riittävästi Kaunoon (tästä on kuvia alempana), jolle siitä voi muodostua pääasiallinen ratsu. Jatkossa pitäisi valmistaa Tildalle jälkeläisiä, tamman rakenteesta nääs näkee että se on varsonut (liian) monta kertaa.

Vaalealla taustalla ilman salamaa kuvattuna. Valkoiset alueet tietysti hukkuvat kuviin, eivätkä värit (valkotasapaino) välttämättä vastaa todellisuutta, mutta hainkin näiden kanssa jotain taiteellisuutta ja kontrastia, nyt kun kerrankin pystyin leikkimään valotuksilla jalustan ansiosta. Kontrasti ja kirkkaus tulevat suoraan kameran säädöistä, itse huonevalo on niin himmeä ja vihertävänkeltainen ettei siinä kovin raikkaita kuvia saa.

Tässä näkyy selvästi myös tuo oikean etujalan murtuma. Se ei estä Tildaa seisomasta, joten en ole jaksanut tehdä sille mitään ainakaan toistaiseksi.

Miksi mustanpäistärikönkirjava? Tykkään perusväreistä enkä ymmärrä, miksi ihmiset ovat niin hulluna kaikenlaisiin täpliin ja erikoisväreihin. Se on vain väri, ei se ole ihmeellinen enää sitten kun sitä on katsonut riittävän kauan ja ehkä kuorinut sen hevosen kymmeniä kertoja jostain kuravuoren alta. Mutta... Meikäläisellä on joku juttu splashedeihin ja erityisesti valkopäihin. Kuten Passinkin kohdalla nähtiin, halusin tehdä kallotäpläisen valkopään. Lisäksi halusin vaihtelua ilmiselviin perusväreihin, joten käytin aikaani penkoen Googlesta erilaisia päistärikköjä ja niiden värittymiseroja, valkoisilla merkeillä ja ilman. Halusin tälle tammalle rujon ilmeen, johon sopii rujo naamakuvio. Ja aika hyvin löytyy kuvia päistäriköistä tennesseenwalkereista, jotka ovat myös sabinoja, ja se menee aika lähelle tätä minkä värinen Tilda on. En silti mene varmaksi sanomaan, onko Tilda sabino vai jokin muu valkokirjavuus; splashedista tämä ei minun tietääkseni mene. Sekakarvaakaan ei suoranaisesti ole, vaikka voisi olettaakin että päistäreellä niin on ilman mitään valkoisia merkkejäkin.

Kauniisti ylivalottunut...

Nuo mustat rannut kaulassa yrittävät esittää arpikudosta. Mielenkiintoni niihin loppui liian aikaisin, kun tajusin etten tiedä mitä teen. En jaksanut sensuroida niitä pois, joten olkoot siellä.

Pari sanaa silmistä... Tildalla ne eivät ole normaalit. Tein ne tarkoituksella tuollaisiksi. Ilmeisesti silmäluomet ovat löysät, jolloin alaluomi valuu liikaa paljastaen osia joita silmästä ei kuuluisi nähdä ulospäin. Tykkään piirtää tällaisia, se kuuluu asiaan (tuhoontuomitut keinuhevoset). Lisäksi Tildan katseen pitäisi osoittaa jonnekin ylöspäin, mikä voisi viitata jonkinlaiseen sekavuustilaan, shokkiin, tms. Ehkä. Kuten sanoin, tämä malli esittää sairasta hevosta, eläintä jolla ei ole kaikki hyvin. Hevosilla ei kuulu olla lurppaluomia (mutta jostain syystä jotkut pitävät normaalina asiana lurppaluomisia koiria). Ilmeestä tuli sairaampi kuin toivoin, mikä on aika jees.

Lanttu on peruspuoliverinen, ja jossain määrin isohko sellainen. Kuten näkyy, Tilda on pieni siihen verrattuna. Rumuuskin vain korostuu entisestään, ynnä rakennevirheet.

Sori tästä kaameasta kuvasta, mutta tuosta saa ehkä jotenkin nähtyä noiden päiden kokoeron...

Kasaumakuvia sitten. Pitää huomauttaa, että Blue Tears on todella niin pieni, että sille täytyy tehdä kaikki varusteet erikseen. Hupia siitä voi vähän repiä, mutta en mielelläni pue tälle mitään turhan löröä kun kerta voin tehdä sopivaakin. Nämä kuvat voivat olla tarkoituksella korneja.

Viimeinkin löytyi Kaunollekin sopiva ratsu... Jollain tasolla. (Tuo iso äijä on "Bansku".)

Mostiiseilua pahimmillaan. Eikä Kauno edes oikeasti tiedä mitä tekee, yrittää vaan toimia annettujen ohjeiden mukaan.

Tein nuo ponisuitset tasan tarkkaan näitä kuvia varten, ennen tätä ei suitsikokoelmassani ollutkaan tuoreita, toimivia pikkupikkusuitsia... Ja pelhamit näyttävät olevan kuolaintyyppi, jota Bansku suosii.

Joo, ruma se on. Ja tosi pieni. Eikä se edusta sitä mitä haluaisin oikeiden hevosten olevan, mitä terveyteen ja rakenteeseen tulee. Onneksi se on fiktiivinen - mutta inspiraatio on valitettavasti todellisuuspohjainen... Ja näitä rakennevikaisia löröluomikaakkeja on tulossa lisää! Sitten jonain päivänä, siis...