Passmore

Nimi: Passmore "Pasteija/Passi"
Valmistaja/malli: OSC (original sculpture, alkuperäisveistos), tekijä Afuze. Aloitettiin helmikuussa 2019 ja valmistui 25/4/19. Ensimmäinen valmistunut hevosoriginaalini, joten on sikäli historiallinen.
Koko/mittakaava: Traditional (1:9), mitä nyt todella pikkuruinen siihen nähden miltä näyttää. Painaa silti enemmän kuin kukaan muu (kai).
Sukupuoli: Ruuna.
Rotu: Tilastohevonen. Näyttää isolta kylmäveriseltä, mutta on reilusti alle ponien enimmäiskorkeuden! Voi vain arvailla millainen sekasotku tämän sukutaulu on...
Väri: Tummanruunikko splashed white. Neljä sukkaa, valkoista vatsassa, valkopää, kallotäplät, vasen silmä sininen.
Muuta: Ensimmäinen valmiiksi tullut originaaliheppani. Tein tätä täysin kokeilumielellä, että näkisin millaista se kokonaisen konin muotoilu oikeasti on. Nyt voin sanoa sen olevan yllättävän helppoa, tai ehkä ei... Massana Fimo Air Basic, jonka alla on rautalankarunko ja alumiinifoliota. Maalina akryylit ja lakkana Vallejon mattalakka.

Valmistusprosessi
Passin ja Tildan valmistusprosesseista on tulossa (ainakin joskus) erilliset artikkelinsa, koska ne veisivät liikaa tilaa näiden julkaisuissa. Tiivistettynä sanoisin, että tein A4 -paperille piirretyn luonnoksen pohjalta rautalankarangan, jonka vuorasin foliolla. Massana oli Fimo Air Basic, joka teki hepasta turhan painavan. Muotoilullisesti se on kuitenkin ihan hyvää massaa, vaikkei häivytykään ihan niin hyvin kuin esim. Krea.

Luonnos rankaa ja anatomian tarkitusta varten.

Rautalankarunko folion kera.

Muotoilussa kiinnitin huomiota varustettavuuteen, eli harjan piti sallia niska- ja otsaremmit ja suuviivan piti olla hyödyksi "suukappaleellisten" kuolainten kanssa. Pitkään meni että sain selville ideani toimivan (syvät suuviivat ja pitkät suupielet ovat jees!).

Lykkäsin naaman muotoilua...

Massan päälle sivelin ensin Heyda -lakkaa, jolloin massasta tuli suunnilleen vedenkestävää. Seuraavaksi tein karvatekstuurin muotoilupastalla, työkaluna oli karkea öljyvärisivellin.

Muotoiltuna ja lakattuna.

Halusin maalata tämän punaruunikkosplashediksi, mutta suunnitelmat muuttuivat, ja lopulta Passi (tuolloin vielä Fairly Loose) onkin tummanruunikko oranssilla pangarella - ja splashed whitena. Maalina käytin tasan pelkkiä akryylejä, mitä nyt luonnostelin merkkien rajoja valkoisella Derwent Inktense -puuvärikynällä. Lakkana Vallejon mattalakka, jota laitoin kaksi kerrosta (välissä kuusi tuntia). Silmien ja sierainten kiillot tein jollain Marabun liimalakalla.

Luonnos valkoisia merkkejä varten.

Ensimmäinen pohjamaali, kellertävänoranssi.

Punaruskeaa pohjamaalin päälle...

...ja yritys tehdä nokikuviota. Ei onnistunut.

Lopputuloksena on kolmisävyinen hevonen, jolla on laajat valkoiset merkit.

Valmiina sitten:

Tästä katsottuna väri on ihan okei, mutta jos lähelle menee, näkee miten hutaistusti maalasin nuo pangaret...

Tarinapuolesta voisin sanoa, että näillä näkymin Passista tulisi jokin tuntiponin tapainen modelliversumini keskeisimpään talliin. Pienikokoisia ratsastajia on liikaa (en osaa tehdä haluamani pituisia rautalankarankoja...), joten pieniä ratsujakin kannattaisi olla. Passilla on karsea rakenne, mutta jos ajatellaan se lastenponiksi, ei se ole niin kamalaa kun rasitusta ei tule niin paljon. (Jalkojen rakenteella on muuten oikeasti merkitystä pienoismallihevosten kanssa. Mitä tikummat jalat ja painavampi heppa, sitä suuremmin on arvoa hyvillä jalka-asennoilla. Näin ainakin seisovien mallien kohdalla, liikkujien kanssa saakin sitten kikkailla eri tavalla. Mutta kestävyys on ainoa syy siihen miksi Passillekin piti tehdä vuohiskarvat. Varmasti jotain merkkaa myös se millaista massaa käyttää, eli mitään murenevaa tai liian pehmeää ei kannata käyttää jos tekee painavan hepan.)

Syyskuussa 2019 kuvasin Passia (ja muutamaa muuta) ilman salamaa. Kontrastia on pirusti ja valkotasapaino ei ole edes tarkoituksella täysin oikea, niistä on turha narista.

Tänne sekaan sananen väristä, että miksi on niin corpsepainttia ja kallotäplää. Splashed white on yksi lempikuvioinneistani hevosilla, ja se näköjään tulee ilmi muovikonikokoelmanikin kautta (paitsi että Passi ei ole muovia). Näissä näkee myös musiikkimakuani, joka siis on tällä hetkellä aika metallipainotteinen. Corpsepaintit ovat tosi nastan näköisiä, kun ne on tehty hyvin, ja tykkään vastaavannäköisistä kuvioista myös hevosilla (ja rotilla). Yritin pitää Passin naaman kanssa jonkun tolkun, mutta eihän siitä mitään tullut, ja yksi syy tähän oli se kun tietystihän ekasta OSCista pitää tehdä mahdollisimman kivanlainen värin puolesta. Valkopäät ja kallotäplät... Niitä pitää olla! Ja aina tuntuu, että vedän nämä ihan överiksi. Ei se paperilla ihan noin kallomaiselta näytä! Mutta en valita, splashedi se on paintterikin. 

Ihan ehdottomasti piti tehdä vasemmasta silmästä sininen.

Huonoin mahdollinen kuvakulma...

Tumman silmän ansiosta ilme tulee paremmin esiin oikealla puolella päätä.

Kasaumakuvia! Yllätyin positiivisesti, kun totesin että Passille voi periaatteessa pukea jo olemassaolevia suitsia ihan hyvin. Tällä on tosi paksu ja samalla lyhyt pää, joten turparemmeistä voi ehkä loppua säätövara kesken (just ja just). Jotenkin hassua; pikkuponin korkuinen tankkeri, jonka pää on yhtä iso kuin pienellä lämminverisellä?

Passi Arsi -kissan ratsastamana. Arsi on peruspitkä, mutta eihän se tästä taida näkyä...

Rotalla on asiaa kissalle, viis ponista.

Hiidenkirnu ja Passi. Riimusta tulikin ruunan oma.

Tämä heppa päätyi kokoelmaani kymmenen vuotta sen jälkeen, kun tajusin, että voin teoriassa tehdä itse keräilyhevosia. Nyt olen tehnyt. Tavoite ei toki ollut tehdä mitään ponikoon otusta, mutta mikäs siinä kun treeniksi tekee.