Tricky

Nimi: Tricky To Call
Valmistaja/malli: Schleich. Trakehnertamma.
Nykyään: Voikko (tai vaaleanrautias) tilastotamma.
Kustomoija, ajankohta: Afuze. Valmistui maaliskuussa 2020.
Koko/mittakaava: Little bit.
Sukupuoli: Tamma.
Rotu: Tilastohevonen (jokin kevyt risteytys).
Väri: Voikko, joskin todella oranssinen sellainen. Ei valkoisia merkkejä.
Muuta: Ei minulla ole tästä mitään erikoista sanottavaa... Ei ketään kiinnosta lukea mistään muotoilu- ja maalausprosesseista... Blgh, kirjoitan jälkimmäisestä silti.

Maalausprosessista: Tuo hyvin vaalea sävy, jota hevosen kuvepyörteissä, pangareissa ja jaloissa näkyy, tuli suoraan purkista tuollaisena; siksi ostin sen... Kaikkiaan tuossa taitaa olla noin kolmea eri kellertävänoranssin sävyä, joita sitten sekoittelin kerrostamalla ja myös sekoittamalla väriä suoraan hevosessa (esim. kyljet ja takaosa). Jouhet maalasin ensin gessolla, minkä päälle vetelin ohennettua harmaata sävytykseksi. Voikoksi tämän tein, mutta saattaisi se mennä myös vaaleanrautiaasta. Silmätkin maalasin asteen vaaleammiksi, jolloin pupilli erottuu hyvin.

Nimeksi tälle tammalle ei meinannut pitkään aikaan tulla yhtään mitään. En oikeasti omaa enää mielikuvitusta juuri sellaisena hetkenä, jona pitäisi, joten... Meinasin nimetä tämän joksikin Name Not Foundiksi tai No Nameksi, olkoonkin että nekin olisivat tosi tylsiä ja aivottomia. Lopulta menin sillä, mitä tämä on, ja päätin jotenkin englannintaa sen: vaikeasti nimettävä/nimitettävä elikkä Tricky To Call. Okei, se voi olla vähän tyylitelty... Ja ei, kellanoranssin hevosen nimessä ei voi olla ääkkösiä, eli mikään suomenkielinen versio lopullisesta nimestä ei vain voi tulla kyseeseen.

Jälkikäteen tuli todettua, että olisi kannattanut sävyttää silmänympärykset selkeästi tummemmalla harmaalla eikä vain tuolla vaalealla... Silmävalkuainen ei nääs erotu minnekään, jolloin hevosen katse ei näytä järkevältä.

Se näyttää vähän muulilta, ja myös hirveltä. Eikä sillä, tuo naama on ihan mielenkiintoinen kuvata.

Puzzleface

Nimi: Puzzleface
Valmistaja/malli: Schleich. Uudempi laukkaava friisitamma.
Nykyään: Tummanpunarautias friisiristeytystamma.
Kustomoija, ajankohta: Afuze. Massailtu alkuvuodesta 2019 ja maalattu maaliskuussa 2020.
Koko/mittakaava: Little bit.
Sukupuoli: Tamma.
Rotu: Friisiläisristeytys. Ja tiedoksi vaan, friiseissä esiintyy myös raudikkoja.
Väri: Tummanpunarautias; jouhet oranssinpunaiset mutteivät liinahtavat. Jaloissa neljä sukkaa. Naamassa epämääräinen laukki, jossa pohjavärin mukaisia täpliä. Herasilmät.
Muuta: Tämän olisi kuulunut valmistua jo aikoja sitten, mutten jostain syystä vain eestynyt vuoraamaan massailuja Heyda -lakalla, saati lisäämään päälle vielä pohjamaaleja ja muotoilupastaa. En nimittäin ikinä rupea vain maalaamaan massan päälle - ensin pitää vuorata heppa Heydalla, jolloin massasta tulisi vedenkestävämpää. Sitten pitää käydä läpi koko koni ja häivyttää massojen mahdolliset halkeamat ja ah niin raivostuttavat näkyvät massarajat (tällä oli sellainen oikealla alakyljellään...) muotoilupastalla, ja sitten vielä joudan pohjamaalaamaan kaiken gessolla... Mistä sitten voi seurata vielä lisää muotoilupastakäsittelyä.

Maalausprosessista: Maalasin tämän tietenkin pelkillä akryyleillä. Väreistä sanon sitä, että vaikka kyseessä on näennäisesti ruskea hevonen, sekoitin mukaan myös purppuraa ja voimakasta sinistä. Lisäksi hepan ihonväri ei ole teknisesti sama kuin mitä esimerkiksi sen selässä on, vaikkei tätä silmä huomaakaan (värit siis näyttävät oikeasti aika samanlaisilta). Häivytykset on tehty suoraan hevosen pintaan maalin ollessa vielä märkää (mikä ei kyllä kauaa kestä...). Valkoiset merkit ovat pelkästään (ohennettua) gessoa, se peittää paljon paremmin kuin normi valkoinen akryyli. Lakkana toimi Vallejon mattalakka (joka kyllä kiiltelee hiukan, ainakin salamavalossa). 

Nimi ei sovi hevoselle ollenkaan, ja on ennemminkin lempi- kuin varsinainen niminimi. Minulla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi mielikuvitusta enää nykyisin, eikä nimi-ideoita tupsahtele päähän juuri kun tarvitsisi. Nimilistoistakaan ei yleensä löydy mitään osuvaa, ainakaan hevosille...

Not So Black

Nimi: Not So Black
Valmistaja/malli: Schleich. Uudempi tinkerori.
Nykyään: Roduton kylmäverinen ori; väri on varmaankin jonkinlainen rautias.
Kustomoija, ajankohta: Afuze, valmistui maaliskuussa 2020.
Koko/mittakaava: Little bit.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Kylmäverinen, tarkkaa rotua en tiedä. Jokin risteytys se todennäköisimmin on.
Väri: Kai rautias. Ks. erillinen sepostus tuosta alempaa.
Muuta: Muistan todenneeni, ettei Schleichin uudemmassa tinkeroriissa ole paljoakaan uudelleenmuotoiltavaa, mikä on minun kustomointiharrastuksessani suuri miinus - haluan drastikkeja (drastic custom) tai ainakin paljon massailtuja hevosia, enkä mitään pelkkiä uudelleenmaalauksia! Lopulta sain kuitenkin massailtua tätäkin sen verran, että ilme ja karvan määrä muovasivat hepan ihan erilaiseksi kuin mikä se alunalkaen oli. Tosin kyllä se tehdasmalli silti paistaa läpi sieltä.

Maalausprosessista: Piti tulla kulomusta, johon en käyttäisi ollenkaan mustaa. No, jossain vaiheessa en enää tiennyt mitä siitä oli tulossa, ei nimittäin ainakaan mustaa. Olen todennut, että minulle toimii vaaleaa tummalle -tekniikka, kun maalaan akryyleillä... Sitä on siis käytetty tässä. Punaisen ja oranssin pohjalla oli kyllä melko tumma suklaanruskea, joka olisi vielä sallinut kulomustuuden, mutta loppulukema ei vain näytä enää yhtään miltään väriltä, jonka voisin suoriltaan nimetä (ja tämä on aika hullua ihmiselle, joka on tutkinut hevosten värejä paljon ja todennut, että aikalailla kaikelle löytyy kyllä määritelmä, kun vähän tutkii ja etsii). Jalat eivät ole kovin tummat jouhiin nähden. Oletan siis, että kyseessä on jonkinlainen rautias. Kärsivällisyyteni loppui sen verran äkkiä, etten vain jaksanut äheltää mitään ylimääräistä enää sitten, kun jouhet olivat saaneet nykyisen värinsä; muuten olisin kyllä halunnut tehdä niistä kulottuneet. Ja toisaalta... Olin päättänyt, että tällä kertaa en tee mitään minkään ennalta keksityn kaavan mukaan, vaan maalaan hevosia sen mukaan mikä sillä hetkellä kivalta tuntuu.

Joo, ei tullut kovinkaan kulomusta.

Ludi

Nimi: Steelstone Ludovico "Ludi"
Valmistaja/malli: Breyer Traditional Roemer (Roemer mold).
Koko/mittakaava: Traditional / 1:9.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Puoliverinen.
Väri: Tummanrautias. Jaloissa neljä sukkaa; naamassa laukki plus vaalea alaleuka.
Muuta: Tämä tuli minulle syksyllä 2019 samassa paketissa Limpun ja Ripen kanssa käytettynä suomalaiselta myyjältä. Kustomointipotentiaalia oli. Hepat olivatkin kuitenkin ihan kivassa kunnossa, joten en hennonnut uhrata ketään ainakaan toistaiseksi, kun vähän rankemmat silppuamiset eivät tapahdu ihan helposti, ja usein haluaisin muokata kustomoitaviani mahdollisimman radikaalisti. Ja toisekseen tämä on Roemer, joka on moldi, jota olen halunnut kokoelmaani jo jonkin aikaa. Harmi kun uusia julkaisuja ei enää tehdä, ainakaan ilman että mukana on kaikkea muutakin, joten olen käytettyjen mallien varassa (yleensäkään vanhoista moldeista ei tule täysin uusia julkaisuja kovin usein). Siksi oli aika lykkyä, että tällainen sattui löytymään käytettynä omasta maasta.

Tiedättekö mikä tässä hepassa on outoa? Se kun se on niin pirun pikkuruinen. Ponikokoinen. Se oikeastaan sopii tälle, kun muotoilutyylikin on vähän ponimainen, jolloin heppa ei näytä liikaa isolta puoliveriseltä liian pienessä skaalassa. Mittailin tämän säkäkorkeutta laskimen avulla, ja tuloksen perusteella se olisi oikeana hevosena 144 cm. On siis puoliveriseksi oriiksi aika mini. Mutta eipä se häiritse, tuo vaan yksilöllisyyttä kehiin.

Yksi syy siihen, miksi tykkään joistakin vanhoista Breyereistä on se, kun ne ovat karkeatekoisehkoja eivätkä ne yleensä esitä niin lihaksikkaita hevosia kuin uudemmat moldit. Tämä kelpaa ihmiselle, joka ei halua keräillä pelkkiä huippukuntoisia urheiluratsuja, vaan haluaa hyllyynsä myös jotain mikä näyttää esimerkiksi ikääntyneeltä opetusratsulta. Ylipäänsä se lihaksilla ja kiillolla sekä kaikella "superilla" mässäily on ruvennut menemään vähän överiksi, ja tulee jo korvista ja silmistä ulos.

Kylki kuopalla...?

Pikku kämmejäkin löytyy, muunmuassa takajaloissa on selkeitä mittaeroja. Ovatko ne tarkoituksellisia, sitä en tiedä. Lisäksi hepan naama on nähdäkseni melko epäsymmetrinen, kun edestä katsoo (siis turvasta eikä otsasta päin). Kaiken voi kyllä laittaa melko yksityiskohdattoman ja rouhean muotoilun piikkiin.

En oikein ymmärrä, miksi tuo polttomerkki on veistetty moldiin mukaan, kun oikeaoppisesti sen luulisi tulevan lähinä maalatuksi.

Ihana mallihan tämä on, eli kannatti kyllä ostaa. Saattaa olla jopa suosikkini kaikista vanhoista moldeista, joita olen kokoelmaani haalinut (ja niitä ei siis ole kovin montaa). Pidän muotoilua aina väriä tärkeämpänä, kun pienoismalleja katselen, mutta tässä yksilössä tykkään paljon myös nimenomaan väristä - suklaata! Lisäksi epätyypillisehkö naamamerkki on lysti, ei sitä kai aina löydä heppaa jonka koko alaleuka on valkoinen (etenkään kun tuo leukamerkki ei mitenkään yhdisty siihen varsinaiseen laukkiin). Naamakuvion ja pitkien sukkien ansiosta luokittelisin tämän potentiaaliseksi valkokirjavuudeksi, joka vain ei täytä valkokirjavuuden silmämääräisiä "kriteerejä". 

Nimeän heppani, ja kaikki muutkin eläinmallini ja nukkeni, yleensä niin että nimen väri natsaa myös modellin väreihin. Tämän takia epäsopivasti värittynyt nimi voi jäädä ärsyttämään ja tuntumaan siltä, ettei se sovi mallille, vaikka noin muuten ehkä täyttäisikin kaikki kriteerini. Miten sitten nimetään suklaan värisiä asioita? Herkullisesti. En rupea sen enempää pulisemaan synestesiasta tässä, mutta sen sanon, että Roemerini nimi sopii sille. Siitä tuli Steelstone Ludovico, alias Ludi. Ludovico on kai jokin italiaversio nimelle Ludvig, ja pengoin sen (varmaankin) Wikipedian nimilistoista. Lempinimiä heppa keksii itse itselleen niin paljon kuin tarvitsee, se on nääs helppoa, mutta Ludiksi sitä nyt yleisimmin kutsutaan. Steelstone on englanninnos yhden nukkeni sukunimestä - kyseinen jannu kun sai Ludista itselleen ratsun.

Tykkään tuosta rouheasta veistojäljestä! Näyttää vähän kuin kaiverretulta... Iskee hinku päästä itsekin käyttämään reikärautaa!

Tämän mukana ei tullut riimua, mutta eihän se ole ongelma hullulle riimutehtailijalle. Ludi päätyi hyvin äkkiä pukemaan sen väreihin mätsäävää riimua, jonka olin tehnyt ruskean nahkanauhan lihapuolesta. Ludi on myös niitä toistaiseksi harvoja hevosiani, jolla on sekä omat suitset että myös satula - tai parikin (toinen on vanha ja pois käytöstä).

Vanha satula. Tein tämän ennen kuin hevonen tuli, joten sitä sanotaan vain Sulon (vanhaksi) satulaksi.

Uudempi satula, jonka tein muokatuilla vanhan kaavoilla mutta jonka myös yritin muotoilla hevosyksilön selkään sopivaksi. Jalustimet ovat jostain lelusatulasta (kera toki omatekoisten hihnojen), ja otin ne vanhasta satulasta sen poistuttua käytöstä. 

Ludin suitset. Nämä sopivat oriille aika passelisti, mitä nyt siihenkin meni vähän päänvaivaa... Esimerkiksi alkuperäinen otsaremmi oli vähän liian lyhyt, ja tuplakuolainposkiremmeissä oli liikaa roinaa noin pieneen naamaan.

Kasaumat. Kuten näkyy, kyseessä on kouluratsumoldi. Ja se on erittäin passeli moinen. Modelliversumissani Ludi on yksi Sulon hevosista, nämä nääs tuntuvat sopivan hyvin yhteen eikä Ludi ole Sulolle niin valtava kuin esimerkiksi Rispu. Hirveästi en ole kasaumia saanut tästä kuvattua, mutta edes jotain...

Taisin kuvata tämän aikalailla heti hepan tultua, eli mitään täyssopivia varusteita sille ei vielä ollut. Ignooratkaa se fakta, ettei Sulolla ole kouluratsastuskuteita... Nukenvaatteet eivät ole alaani (tuo valkoinen rätyskä on kuulunut joskus toiselle Breyer -nukelleni).

Niin paljon puuttuu, ja niin vähän pystyn tekemään... Mutta ainakin kokoelmasivu täydentyy.