sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Catita

Nimi: Catita "Katti"
Valmistaja/malli: Breyer Traditional Celestine; Holiday Horse 2018 (Performance Lipizzaner Mare mold).
Koko/mittakaava: Traditional/1:9.
Sukupuoli: Tamma.
Rotu: Lusitano (moldi lipizza).
Väri: Kimo, metallinkiiltoinen. Sävy on kauttaaltaan sinertävä, jalat ja jouhet tummemmat siniharmaat. Iho ja kaviot tummemmat harmaat. Silmät siniset, niihin on maalattu silmävalkuaistakin.
Muuta: Hankittu marraskuussa 2018 samaan syssyyn Rispun kanssa. Pitkään olen tarvinnut traditional -laumaani lisää kimoja, tammoja ja myös iberiaaneja - nyt sain näitä kaikkia yhteen hevoseen ahdettuna. Kooltaan tämä on aika pieni, samaa luokkaa Namun kanssa. Muotoilija on Brigitte Eberl, jonka hevosia taidan alkaa vähän haalimaankin sen mukaan miten toteutuskelpoista se on.

Celestine on joulumalli, ja Breyerin joulumalleilla on aina koristevarusteita mukana. Idea olisi pitää heppaa esillä somistamassa huushollia, vaikka jokainen tietää, että pienoismallarit ostavat näitä vain pienoismalleina. Heh. Kuteet ovat aika yksityiskohtaiset, mutteivät läpeensä symmetriset tai käyttöä kestävät. Toistaiseksi pidän tätä hevosta hyllyssä joulupukuunsa puettuna, ei se ihan ruma nimittäin ole. Tykkään erityisesti siitä, kun puku ei ole joulu- vaan talviteemainen - Suomessa on perinteisesti pitkä, luminen ja jäinen talvi, joten tämä örkki sopii tänne aika hyvin! Ilmeisesti kokonaisuuden pitäisi antaa mielikuva "jäähevosesta", mikä on ajatuksena aika hauska. En kuitenkaan itse sanoisi että tämä näyttää mitenkään jäiseltä... Värimaailma kyllä on kylmä, mutta se on fine, pidän kylmyydestä. Varusteet ovat täysin riisuttavia, joten mallin voi huoletta ostaa osaksi kokoelmaa. Päähineeseen kiinnittyvän höyhenen takia kissatalouksien ei kannata pitää heppaa esillä tai ilman että kaapissa on vitriini, koska tuloksena voi muuten olla lattialle heitetty ja samalla entinen heppa. Itselläni kissat eivät pääse ateljeeseen ja sielläkin Breyerit asuvat lasin takana.

Varsaa en tälle halua hankkia, kun en varsamalleista ole kiinnostunut (mukana jos tulee niin saa tulla, mutta erikseen ostamaan en rupea). Moldille kyllä on muotoiltu varsa; Celestinelle ei sellaista ole määritelty ainakaan IYB:n perusteella. Enkä edes ymmärrä, miten seisova varsa ja jotain kouluratsastusliikettä vääntävä tamma toimisivat yhdistelmänä? Minulle tämä kuitenkin menee hyvin läpi vanhahkona tammana, jolla on jo ollut elämää ja pari varsaa. Saa nähdä, jos joskus onnistun repimään jostakin lisää iberiaaneja, jotka sopisi kirjoittaa tamman aikuisiksi jälkeläisiksi.

Nimen keksimiseen meni ikuisuus. Halusin jotain portugalilaista ja sopivan väristä, mikä ei ollut ihan sujuvaa kun kyseisessä kielessä on paljon O -päätteisiä sanoja (O on oranssi). Sama koskee kirjainta A, se on keltainen joten en haluaisi sitä vallitsevaksi osaksi kylmän hevosen nimeä. Vähän piti säännöstä luistaa, joten tammasta tuli Catita. Lempinimi on tosi helppo ja jotenkin moneen asiaan sopiva, Katti. Pieni sisäpiirihörhötys se on myös.

Celestinen mahassa on teksti: "Happy Holidays 2018". Aika erikoinen joulukortti... 




























Celestinestä tuli niin paljon kuvia, että puolitan ne varuste- ja nakupuoliskoiksi tekstillä... Samalla päästään paremmin vertaamaan sanaa ja kuvaa tamman rakenteesta.

Pidän mallin anatomiasta erittäin paljon. Siinä näkyy myös sukupuolileima, naama on selkeästi tammamainen ja jo hevosen koko sopii tähän (tietenkään kaikki tammat eivät automaattisesti ole oman rotunsa oriita pienempiä, mutta yleensä se on näin). Eberlin veistosmainen muotoilutyyli itseasiassa sopii hyvin nimenomaan "jäähevoselle", oli mallin pinta käsitelty metallisen näköiseksi tai ei. Hänen hevosilleen ovat tyypillisiä asteen valuvan ja pyöristetyn näköiset muodot, siis aikalailla ne mitä barokkihevosissa rotutyyppinä on.

Rakenteen osalta halusin myös tarkistaa, että tälle sopii sille valitsemani rotu, lusitano. Käytin tietolähteenä Hevosmaailma.netin sivua ja sain ajatukseni läpi. Syy vaihtaa rotu lipistä lusiin oli yksinkertaisesti fiilis - tamma nyt vain halusi olla lusitano!

Kimo väri sopii tälle moldille erittäin hyvin. En osaa nähdä sitä minään muunakaan, ja kirjavuudet taas hävittäisivät anatomian pois silmistä, joten olen onnellinen että sain oman performanssilippitammani helmiäisvalkoisena. Kaikin puolin loistava hankinta. En voi muuta kuin suositella!


















Tällainen tai VIN -merkintä löytyy jokaiselta Breyeriltä.









Kasaumakuvia ovat ne, joissa hevosella on varustetta, nukkea ja muuta mukana, ja johon voi liittyä tarinaakin. Celestine on kasaumiin melko passeli, se on jo nyt keksinyt olla opetushevonen - sellainen vähän edistyneempien ratsastajien klassiseen tai akateemiseen ratsastustyyliin opettamiseen kelpaava yliherkkä vanha tamma, joka sakottaa virheistä. Sellaisen kanssa on varmaankin tuskasta opiskella ratsastamista, kun elukka ei anna mitään ilmaiseksi - mutta samalla sitä oppisi ihan penteleen hyväksi? (Osaisinpa sanoa jotain kokemusperäistä tähän kohtaan. No en osaa, joten, kuvia...)

Katti ja Bckol, joka olisi 1:1 -koossa suunnlleen samanpituinen kuin minä.



Katilla kuolaimen suukappale häivyttyy paremmin kuin yhdelläkään muulla Breyerilläni! Jihuu! Eikä se ilmareikäkään ole suupielessä vaan sieraimessa, joten ei tartti siitä häiriintyä.

Nyt sitten on satulaan mätsäävät violetit kiiltonahkasuitsetkin päässä - ne on tehty sopimaan kaikenkokoisille (puoliveri)päille, joten jäävät liian isoiksi Katille... Nuo ketjulliset ohjat takaavat sen, ettei ratsastaja voi roikkua hevosen suussa, jos käsketään pitämään kiinni vain tuosta nahkaosasta.





Tämä kuva on karmivalla tavalla koominen. Ja ehkä ensimmäinen laatuaan internetissä, kun on tästä moldista kyse.

Tämä taisi olla muokattu tällaiseksi, oli alunperin liian ylivalottunut läpäistäkseen laatukriteerini. Sama kohtalo on parilla muullakin seuraavista kuvista.








Lempikuvani näistä turkoosinsinisistä.


Tästä tulee mieleen jokin museo...


Ei kai jotenkin heti arvaisi, että kaikki nuo kuvat on otettu yhdysrakenteisen salamavalon kanssa. Joissakin se on toki ilmiselvää ja ärsyttävää, mutta osassa voisin sanoa, että ihan turhaan sitä perussalamaa parjaillaan.