Rispetto

Nimi: Rispetto "Rispu"
Valmistaja/malli: Breyer Traditional Verdades (Salinero mold). Julkaistu 2018.
Koko/mittakaava: Traditional (1:9).
Sukupuoli: Ruuna.
Rotu: Puoliverinen.
Väri: Ruunikko. Tähti ja neljä sukkaa. Silmät ruskeat. Netin perusteella Verdadesin kuuluisi olla vahvemmin punaruunikko, mutta oma yksilöni on perussävyinen.
Muuta: Hankin tämän marraskuussa 2018 samalla kertaa Katin kanssa. Jokin tässä Vertissäkin huusi tulla ostetuksi, joten pitihän se ottaa. Enkä kadu! Muotoilija on Brigitte Eberl, jonka veistoksista pohjaavat myös Namu ja Repa (ja Katti).

Mistäs sitä aloittaisi... No, olen välillä katunut sitä, kun en omista Salinero -mallia. En harrastanut Breyereitä silloin kun sitä olisi Lahjakkaasta saatu. Nyt sitten revin edut tilaisuudesta ja hankin Salinero -muottiin tehdyn uuden hevosen, Verdadesin. Kouluratsu sekin. Tosin minusta tämä malli ja netistä bongatut kuvat oikeasta Verdadesista eivät ehkä ihan natsaa, mutta väliäkö sillä, kun muoviheppalaumassani jokainen muuttuu eri yksilöksi kuin ne joina ne on julkaistu.

Breyerin hevosten laatu kohoaa vuosi vuodelta, ja nykyisin voi riittää pelkkä uudelleenmaalaaminen siihen, että käsissä on ison luokan liveshowperformancemalli. Tämä kertoo siis anatomian muotoilun laadusta. Vaikutusta on toki sillä kuka ne originaalit tekee, ja Eberl on veistänyt kivan armeijan aika herkullisia resineitä...
Yksi syy hankkia tämä oli sen naama. Salineron pää ja silmäkurttu ovat ihania. Tulee mieleen virkkuukoukku (joka tarkoittaa myös rollküriä, missä taas ei ole mitään ihanaa - onneksi tätä moldia ei juuri ja juuri rollata...). Tykkään kyllä kaulastakin, ja rungosta, ja... Ööö, koko elukasta. Myös Eberlin hepoille ominainen puikulaturpa on nähtävissä.

Mikä on tosi lystikkiä on se, kuinka eteenpäinkulkevalta tämä malli näyttää. Se ei aina ole ihan iisi homma tehdä, kun muotoillaan pienoismallihevosta. Ja sitten on Eberl, joka on pykäissyt tällaisia marssijoita hirveät määrät vaan koska osaa. Pisteet hänelle tuosta. Vertin askellaji on nähdäkseni hyvin koottu ravi. Raviksi sen tunnistaa taipuneista vuohisista ja kootuksi siitä miten kuutiomainen ja ryhdikäs hevosen asento on.

Yksi huono asia on: huteruus. Oikeaoppiseen asentoon muotoilu aiheuttaa sen, että pienoismallille tarvitaan tukilaitteistoa pitämään se tolpillaan. Tälläkin on siis kaksi jalkaa, joiden varassa se seisoo, ja voidaan arvata, ettei se aina ole ihan tukevaa. Etukavion pohjaan kiinnittyvä lätkä on tukilaite, mutta suhteellisen huono sellainen, se nimittäin ei istu kunnolla paikkaansa ja päästää mallin huojumaan sivusuunnassa. Tämän takia oma Verdadesini nojaa vasemman kylkensä puolelle, ja vielä enemmän sen näkee kun on satuloituna ja ratsastettuna. Pitää kai räpeltää jostain kuivuneesta silkkimassanpalasta kiila kavion alle, josko se tukisi ruunaa paremmin pystyyn. (Tuo tukilätkä on nimittäin alkanut iloisesti halkeilemaan.) Hyllyssä ruuna pitää sijoittaa siten että sillä ja/tai vierustovereilla on loimia päällä ja horjuessa tämä kaatuisi vain tukevasti seisovia vasten, esim. Cigar vasemman kyljen puolella on ihan hyvä.

(Kehitin uuden tavan: lisään osan ns. perustekstistä näiden koko/yleiskuvien ja niiden alle tulevien pääkuvien väliin.)

Sitten se hyvin oleellinen tieto, eli voiko tätä pukea? No kyllä voi. Tai siis varustaa. Itseasiassa Eberlin hevoset on usein muotoiltu juurikin varusteystävällisiksi, kerta on paljon kouluratsua ja barokkihevosta. Tätä mallia varustettaessa pitää olla supervarovainen, ettei heppa mene nurin, kaksi jalkaa ja kaksi kovakouraista kättä eivät nääs ole hieno yhdistelmä. Suitsiessa pitää jalkalätkä ottaa irti, koska turparemmiä ei saa kiinni ellei hevonen ole esim. kyljellään. Samalla alle pitää laittaa vaikka pehmeää kangasta ehkäisemään maalivaurioita. Tai sitten voisin ottaa tavaksi kiinnittää turparemmin nenäpiin puolelta ennen mitään muuta, ja kääntää sen sitten oikein perin kun laitan muut remmit kiinni. Kuitenkin, kunnolla satuloituna ja suitsittuna Salinero -moldi on ehdottomasti katsomisen ja kuvaamisen väärti - näen tämän siitä miten järjetön kasa pelkkiä pääkuvia minulla tästäkin otuksesta on...

Ja niinkuin voi olettaa, pidän tuosta tasaisen geneerisestä ruunikkoväristä. Neljä sukkaa on kiva juttu, ynnä iso repaleinen tähti ja pupillilliseksi maalatut ruskeat silmät. Muita yksityiskohtia ei juurikaan taida olla, mutta jotenkin oletan tämän kuuluvan Breyerin tyyliin.

Haluan nimetä hevoseni kunnolla, joten joskus se on ison vaivan takana. Tämän kanssa ei ollut, vaan nimi keksi itse itsensä ja kuului hevoselle jo ennen kuin olin saanut tämän otuksen käsiini. Silmäni tarvitsevat jatkuvasti jotain visuaalista vaihtelua nähdäkseen, olkoon se vaikka lukemista tai piirtämistä, joten keittiössä voin selata elintarvikepakkausten tuoteselosteita sun muuta. Lisäksi siellä on viinilaatikoita (vanhempani pitävät viinistä...), joista kun tarpeeksi lukee etikettejä, voi jokin termi jäädä päähän kummittelemaan. Sen perusteella minun Vertistäni tuli Rispetto, se on italiaa ja tarkoittaa kunnioitusta. (Eipä ole vaikea arvata kun kyseinen sana on sukua englantiversiolleen...) Lempinimeksi kehkeytyi hyvin äkkiä Rispu, joka on jo vakiintunut ja kuulostaa ihan tältä hevoselta.

Ainakin minun kuvissani tuo silmä kiiltää pupillin kohdalta ihan kummallisesti, antaa illuusiota jostain mitä näkee oikeissa hevonsilmissä vaikkei tällä sellaisia ole.

Seuraavaksi kasaumia. Voitte arvata että tämä otus päätyy niihin aika lahjakkaasti. Ja taas pitää sanoa, että kaikki näyttää aina parhaalta riimu suitset päässä... Suitsista puheenollen, Rispu ja näissä kuvissa nähdyt mustat hopeadeesuitset vain odottivat tapaamistaan - sanoisin että tälle ne sopivat poaremmin kuin kellekään toiselle!
Jotkut seuraavista kuvista ovat käyneet läpi kivan määrän kuvankäsittelyä. Olen siis rehellinen enkä esitä että tosi räpelletty kuva olisi enää pelkkä valokuva. Yleensä tällaisen supermuokkauksen kohteeksi joutuu kuva, joka olisi sellaisenaan ollut liian tumma esimerkiksi vahvasti himmennetyn salaman takia. 

Rispu ja Kammo.

Curves -työkalu on metka, etenkin kun sen yhdistää väritasapainosäätöihin.

Tässä ratsastaa Kultis, joka on vielä pahempi kontrollifriikki kuin Kammo...

Näyttäisi siltä kuin Ohari olisi jotenkin hämmästynyt elämänsä ensimmäisestä ratsastuksesta kovan tason kouluratsulla. Mitä ohjasotteisiin tulee, ne aiheutti kökkö satula, joka ei tukenut nukkea takaa, jolloin Ohari kenotti ihan liikaa taakse. Liukumäen muotoinen heppa ei kauheasti auttanut asiassa.

Ratsailla Wishy. Tuskin se oikeasti ihan kouluratsastaja on, mutta on ihan mahdollista että hyvin koulutettu hevonen tietää tehtävänsä ratsastajaa paremmin.

Liekö nämä suitset parhaiten skaalassa kaikista tekemistäni tuplakuolainsuitsituksista?

Laitan tätä kuvaa vähän kaikkialle.

Viiskytkin ja Rispu. Pehmeää menoa.

Yritin kerran laittaa Murkun ratsastamaan Rispua, mutta se on oikeasti vain liian iso ja pitkä puoliverisille...

Ohari ja Wishy eivät ole kouluratsastajia, mutta Kammo kyllä on. Ja sen pitäisi olla professionaali - asiaa hankaloittaa jonkin verran se, millaisia muotoiluvirheitä kyseisessä nukessa on. Ei todellakaan ole mikään oma lempparini hän.

Tykkään kuvata juuri tällä miedolla sinisellä monokromaattiasetuksella todella paljon... Ehkä jopa vähän liikaa.

Tätä mallia on yllättävän vaikea kuvata kunnolla, mutta toisaalta se myös oikein huutaa tulla tallennetuksi...