Kustomointi

Lyhyesti ilmaistuna: Kustomointi on lelun tai pienoismallin muokkaamista, jolloin lopputuloksena on uniikki hevosyksilö. Muokkaamiseen kuuluu lähes aina uudelleenmuotoilua (resculpt) ja aina uudelleenmaalaaminen (repaint).

Kustomointisivua päivitetty: 9-10/8/18 - koko sivu pistetty uusiksi. 

Kaksi Schleichin OF -falabellaruunaa ja kustomi nimeltä Jippo

TERMEJÄ

Kustomi: Kustomoitu hevosmalli. Lyhenne CM (custom model). Vastakohtana tehdasmalli, OF (original finish).
Kustomoida: Muokata hevosmallia, ts. kun muotoilet tai maalaat sitä, kustomoit.
Resculpt: Uudelleenmuotoilu; poistetaan muovia, lisätään massaa, katkotaan jalkoja ja kiinnitetään uudelleen, muotoillaan hevosen rakennetta (anatomiaa) alkuperäisestä eroavaksi.
Repaint: Uudelleenmaalaus. Käsittää koko väripinnan uusimisen eikä mitään pikkujuttuja.
Rehair: Uudelleenjouhitus; jouhia voidaan poistaa, muotoilla lisää tai uudelleen, tai muovijouhet voidaan korvata esim. mohair- tai viskoosikarvasta liimaamalla.
Retouch: Pieni muokkaus, esimerkiksi jos maalataan tai etsataan valkoisia merkkejä muuttamatta mallia paljoakaan alkuperäisasusta.
Remake: Yleistermi kaikelle muokkaamiselle.
Body: Keskeneräinen kustomi tai hyvin, HYVIN huonokuntoinen tehdasmalli.
Raato: Body.
Uhri: Tuleva kustomoitava. 

Hevosmallipiireissä kuuluisi tietää, että pelkkä uudelleenmaalaaminen on vain maalaamista. Kustomointi sisältää aina myös muotoilullista työtä: asentojen ja anatomian muokkaamista. Mikään niistä teidän repainteistanne ei siis ole kustomi, vaan vain repaint. Toisaalta pienikin uudelleenmuotoilu riittää siihen, että mallia saa kutsua kustomoiduksi; jos vaikka korvat tai jouhia tulee uusineeksi.

Varoitus: Kustomointiprosessiin kuuluu paljon rumia vaiheita. Niitä ei kannata säikähtää, koska ne ovat osana jokaisen työn kehitystä, eikä yksikään kustomoija niiltä välty. Myös takapakkeja tulee, nekin ovat normaali asia. 

MISTÄ UHREJA? 
Uhreiksi kelpaavat mm. rikkinäiset ja/tai keräilyarvottomiksi kuluneet Breyerit ja leluhevoset, mutta voipa niitä ostaa uutenakin vain tätä varten. On ihan normaalia muokata vanhoista Grand Championseista, nukkahevosista ja uunituoreista Schleicheistä jotain alkuperäistä kiintoisampaa. Jokainen tietää mistä Schleichejä saa (Citymarketista, Prismasta, netistä, jne). Randomeita leluhevosia voi metsästää netistä ja kirppiksiltä tai vaikka löytää vahingossa omasta kotoaan sekä ihmisiltä kysymällä. Uusia Breyereitä saa Lahjakkaasta, ja bodyjä löytyy muunmuassa MHSP:ltä.

MUOTOILU
Tarvittaessa hevosta silputaan ennen muotoilua, jos vaikka halutaan poistaa muovia tai muokata hepan asentoa. Schleichien rääpimiseen käytän mm. askarteluveistä, isoja katkaisupihtejä sekä isoja kärkipihtejä. Käsissä tulee pitää suojahanskoja, ja veitsen leikkuusuunta tulee aina olla itsestä poispäin ja/tai niin että veitsen terä voi pysähtyä johonkin, joka on sormen edessä. Toisin sanoen omia kudoksia ei saa altistaa sohaisuille.

Leikelty Schleich -friisitamma, joka tulee saamaan uuden kaulan ja toivottavasti dynaamisen laukka-asennonkin.

Kovamuovisten  hevosten (ja miksei kyllä Schleichienkin), kuten Breyerien ja Grand Championsien, leikkelyyn käytetään mm. rautasahaa ja/tai dremeliä. Jos muovia halutaan pehmentää, sitä voi kuumentaa kynttilällä, kuumalla vedellä tai jollakin kuumaa ilmaa hyödyntävällä laitteella. Ja turvallisuus ennen kaikkea!

Kun asentomuutokset ovat sopivanlaisia, tehdään rautalangasta "lassoja" ja ankkuroidaan niillä mm. jalat tukevasti haluttuun asentoon. Myös nippusiteitä voi käyttää tähän, vaikkakaan niitä ei voi uusiokäyttää. Ankkuroinnilla taataan, ettei muovi yritä palautua alkuperäiseen asentoonsa sinä aikana kun massa kuivuu.

Ankkuroitu pinto.

Muotoiluun käytetään massaa. Se voi olla esimerkiksi epoksia (kakskomponenttimassa) tai ilmakuivuvaa askartelumassaa (mm. Krea). Muovatessa tulee AINA käyttää vettä, tosin ei läträämiseen asti. Vesi auttaa häivytyksissä pitämällä massan riittävän notkeana työstön ajan. Kokemukseni mukaan veden lämpötilalla ei ole mitään merkitystä.

Krea, ihan hyvää massaa, vaikkei varmaan vedäkään vertoja epoksille. Tätä saa vähän kaikkialta eikä ole kovin kallista.

Muotoilun aikana käytetään alustaa, esimerkiksi pestävää muovista tai vaikka A3 -paperinivaskaa. Sormien ohella tarvitaan myös mm. muovailutikkuja.

Muovailutikkujani. En edes käytä näitä kaikkia kerralla.

Muovailu tehdään aina osissa, koska massojen tulee antaa välillä kuivua ennen uuden annoksen lisäämistä. Hevosen anatomia tehdään aina ensin. Jouhitus tulee viimeisenä.

Muotoilussa voi ottaa huomioon sen, jos haluaa hevosmallista varusteystävällisen. Tällöin on huolehdittava siitä, etteivät jouhet tee mm. suitsimisesta liian tökeröä, kun hepo on valmis puettavaksi. Myös säkän eteen ja hännänjuureen kannattaa jättää tilaa, jotta satulat, valjaat, ratsastajat ja häntäremmit istuvat oikein.

MAALAAMINEN
Jos olet uusi kustomoija, hanki hyvät akryylimaalit. Halvat ovat traumatisoivia, eivätkä ole minkään arvoisia, vaikket omasta mielestäsi osaisikaan maalata. Suomalaisesta kirjakaupasta ja Taidetarvikkeesta saa ammattilaismaaleja - ne tunnistaa siitä, että ne eivät jää tahmaisiksi kuivuttuaan! Osta perusväripakkaus, jossa on isot tuubit, jottei maali lopu vahingossa kesken. Kaikkia sävyjä ei tarvitse ostaa, ne voi aivan hyvin sekoittaa itse. Mustaa ja valkoista pitää olla varastossa ylimääräisenä, koska niitä kuluu!

Mont Marte Satin acrylic -tuubimaalit, kuivuvat puolimataksi. Näihin minä olen tyytyväinen.

Maalata voi tietysti myös öljyväreillä, kuivapastelliliitujauheella ja pigmenttijauheella. Öljyt käryävät järkyttävälle ja vaativat pitkän kuivumisajan, ja jauheet taas ovat helppoja vetää henkeen, joten akryylit ovat näitä turvallisemmat ja ihmisystävällisemmät.

Vesiliukoisia puukyniä voi käyttää kavioiden maalaamiseen siten, että veden sijaan levitteenä käytetään lakkaa. Märkänä kynien väri muuttuu paljon rikkaammaksi, joten tämän kanssa tulee olla huolellinen. 

Maalaamiseen tarvitaan alusta (paperinippu), paletti (ehkä se sama paperinippu tai sitten erikseen ostettu oikea paletti), kaksi vesikippoa ja huoneellinen siveltimiä - okei, liioittelin tuon sivellinjutun... Pari pikku keinokuitusivellinlajitelmaa kelpaa. Näitäkin saa Suomalaisesta ja Taidetarvikkeesta. Siveltimiä pitää olla eri kokoisia ja muotoisia; pääasiassa maalataan lattasiveltimillä, yksityiskohtiin tarvitaan nollakoon kärkisiveltimiä. Itse olen tykästynyt pyöristettyihin lattasiveltimiin, niillä saa pyöreitä rajoja (esim. valkokirjavuuksia maalattaessa), eikä ole kulmia häiritsemässä. Halutessaan pyöristetyn siveltimen voi tehdä itse leikkelemällä (saksilla) tavallisen lattasiveltimen kulmat pois.

Vasemmalta: pieni lattasivellin (itse pyöristetty), kärkisivellin, lattasivellin (vanha ja siksi pirun ruma), pyöristetty lattasivellin, iso viistokärkinen lattasivellin. Isointa käytän vain traditionalien pohjamaaleihin ja muihin isoihin aloihin.

Nollakoon kärkisiveltimiä. Kolme hopeavartista on ostettu Taidetarvikkeesta, ja ovat unelmia pienoismallien yksityiskohtien maalaamisessa.

Veturi näyttämässä, miten pikkuruinen tuo mustakärkinen sivellin on - sillä maalasin ruunan silmät ja muut naaman yksityiskohdat.

Riippuen siitä, minkä väristä hevosta on tekemässä, pohjavärin kannattaa olla mieluiten valkoinen tai vaikka keltainen. Kirkuvat pohjavärit ovat ihan OK, koska ne kuitenkin tulevat peittymään pehmeämpiin sävyihin maalauksen edetessä.

Maalaaminen tehdään mieluiten vaaleimmasta tummimpaan väriin. Hevoseen maalataan ensin turkki, sitten valkoiset merkit, seuraavaksi jouhet ja kaviot sekä lopulta mm. silmät ja muut yksityiskohdat.

Maalia tulee välillä ohentaa, eli suoraan purkista koniin ei ehkä aina toimi. Akryylimaali ohenee hyvin vedellä, jolloin sitä voi kerrostaa kuin vesiväriä ikään. Toisaalta sävyjä voi hyvin häivyttää värien ollessa kosteita; akryylien kanssa se on vaikeaa, mistä syystä monet tykkäävät enemmän öljyistä. Maalatessa pitää muistaa, ettei väriä tarvitse ottaa paljon kerralla, vaan vähemmän on enemmän.

Maalipinnan tultua valmiiksi pitää heppa vielä suojata vedenkestävällä lakalla. Lakan tulee olla mattaa ja tahmatonta, esimerkiksi Vallejo (tätä saa Taidetarvikkeesta). Sen levittämiseen sopivat siveltimet, mutta itse suosin tikkuvartisia sienityökaluja. Kastan sienityökalun reunaa lakkaan ja levitän laajalle ja sen verran pitkään, että sieni nahistuu. Kastan uudelleen ja toistan. Sienityökalun ehdoton etu on, että se on mallille takuupehmeä ja pääsee tunkemalla paikkoihin, mihin sivellin ei mene, minkä ohella jälki on myös tosi tasaista ja ohutta. (Samaa sienityökalua ei kannata käyttää sekä maalaamiseen että lakkaamiseen, koska maali tekee sienestä koppuran, jos on yhtä laiska pesijä kuin minä.)

Pikkupurkki Vallejon mattalakkaa. Se on tarkoitettu akryyleille ja sitä saa Taidetarvikkeesta.

Sienityökaluja. Käytän pienintä valkoista Schleicheille, traditionalit lakkaan pääasiassa tuolla isolla. Kuvan heppa on Juustis.

Silmät, sieraimet ja muut kosteat paikat lakataan kiiltävällä lakalla. Sen voi tehdä vain siveltimellä, tosin lakkasiveltimeksi kannattaa uhrata joku jo parhaat päivänsä nähnyt yksilö.

KUSTOMOINNIN JÄLKEEN?
Kun kustomi on valmis, kannattaa se nimetä ja keksiä sille tiedot. Näin se ei ole vain muokattu versio alkuperäisestä, vaan myös yksilö. Itse pidän kokoelmassani aina yhden OFin kustakin moldista, jotta voin vertailla ja yhteiskuvata sitä kustomieni kanssa.

Kustomointi on taidetta. Taide on terveellistä. Siksi tätä kannattaa tehdä.

Raaste on isoin ja painavin kustomini ja samalla ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa traditional -suokkini.

Niin, ja minä haluan nähdä, jos joku suomalainen innostuu kustomoimaan jotain. Se on liian harvinaista herkkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Danke schön, tämä blogi ei ole saksalainen kylläkään.