Valmistaja/malli: Breyer Traditional Roemer (Roemer mold).
Koko/mittakaava: Traditional / 1:9.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Puoliverinen.
Väri: Tummanrautias. Jaloissa neljä sukkaa; naamassa laukki plus vaalea alaleuka.
Muuta: Tämä tuli minulle syksyllä 2019 samassa paketissa Limpun ja Ripen kanssa käytettynä suomalaiselta myyjältä. Kustomointipotentiaalia oli. Hepat olivatkin kuitenkin ihan kivassa kunnossa, joten en hennonnut uhrata ketään ainakaan toistaiseksi, kun vähän rankemmat silppuamiset eivät tapahdu ihan helposti, ja usein haluaisin muokata kustomoitaviani mahdollisimman radikaalisti. Ja toisekseen tämä on Roemer, joka on moldi, jota olen halunnut kokoelmaani jo jonkin aikaa. Harmi kun uusia julkaisuja ei enää tehdä, ainakaan ilman että mukana on kaikkea muutakin, joten olen käytettyjen mallien varassa (yleensäkään vanhoista moldeista ei tule täysin uusia julkaisuja kovin usein). Siksi oli aika lykkyä, että tällainen sattui löytymään käytettynä omasta maasta.
Tiedättekö mikä tässä hepassa on outoa? Se kun se on niin pirun pikkuruinen. Ponikokoinen. Se oikeastaan sopii tälle, kun muotoilutyylikin on vähän ponimainen, jolloin heppa ei näytä liikaa isolta puoliveriseltä liian pienessä skaalassa. Mittailin tämän säkäkorkeutta laskimen avulla, ja tuloksen perusteella se olisi oikeana hevosena 144 cm. On siis puoliveriseksi oriiksi aika mini. Mutta eipä se häiritse, tuo vaan yksilöllisyyttä kehiin.
Yksi syy siihen, miksi tykkään joistakin vanhoista Breyereistä on se, kun ne ovat karkeatekoisehkoja eivätkä ne yleensä esitä niin lihaksikkaita hevosia kuin uudemmat moldit. Tämä kelpaa ihmiselle, joka ei halua keräillä pelkkiä huippukuntoisia urheiluratsuja, vaan haluaa hyllyynsä myös jotain mikä näyttää esimerkiksi ikääntyneeltä opetusratsulta. Ylipäänsä se lihaksilla ja kiillolla sekä kaikella "superilla" mässäily on ruvennut menemään vähän överiksi, ja tulee jo korvista ja silmistä ulos.
 |
| Kylki kuopalla...? |
Pikku kämmejäkin löytyy, muunmuassa takajaloissa on selkeitä mittaeroja. Ovatko ne tarkoituksellisia, sitä en tiedä. Lisäksi hepan naama on nähdäkseni melko epäsymmetrinen, kun edestä katsoo (siis turvasta eikä otsasta päin). Kaiken voi kyllä laittaa melko yksityiskohdattoman ja rouhean muotoilun piikkiin.
 |
| En oikein ymmärrä, miksi tuo polttomerkki on veistetty moldiin mukaan, kun oikeaoppisesti sen luulisi tulevan lähinä maalatuksi. |
Ihana mallihan tämä on, eli kannatti kyllä ostaa. Saattaa olla jopa suosikkini kaikista vanhoista moldeista, joita olen kokoelmaani haalinut (ja niitä ei siis ole kovin montaa). Pidän muotoilua aina väriä tärkeämpänä, kun pienoismalleja katselen, mutta tässä yksilössä tykkään paljon myös nimenomaan väristä - suklaata! Lisäksi epätyypillisehkö naamamerkki on lysti, ei sitä kai aina löydä heppaa jonka koko alaleuka on valkoinen (etenkään kun tuo leukamerkki ei mitenkään yhdisty siihen varsinaiseen laukkiin). Naamakuvion ja pitkien sukkien ansiosta luokittelisin tämän potentiaaliseksi valkokirjavuudeksi, joka vain ei täytä valkokirjavuuden silmämääräisiä "kriteerejä".
Nimeän heppani, ja kaikki muutkin eläinmallini ja nukkeni, yleensä niin että nimen väri natsaa myös modellin väreihin. Tämän takia epäsopivasti värittynyt nimi voi jäädä ärsyttämään ja tuntumaan siltä, ettei se sovi mallille, vaikka noin muuten ehkä täyttäisikin kaikki kriteerini. Miten sitten nimetään suklaan värisiä asioita? Herkullisesti. En rupea sen enempää pulisemaan synestesiasta tässä, mutta sen sanon, että Roemerini nimi sopii sille. Siitä tuli Steelstone Ludovico, alias Ludi. Ludovico on kai jokin italiaversio nimelle Ludvig, ja pengoin sen (varmaankin) Wikipedian nimilistoista. Lempinimiä heppa keksii itse itselleen niin paljon kuin tarvitsee, se on nääs helppoa, mutta Ludiksi sitä nyt yleisimmin kutsutaan. Steelstone on englanninnos yhden nukkeni sukunimestä - kyseinen jannu kun sai Ludista itselleen ratsun.
 |
| Tykkään tuosta rouheasta veistojäljestä! Näyttää vähän kuin kaiverretulta... Iskee hinku päästä itsekin käyttämään reikärautaa! |
Tämän mukana ei tullut riimua, mutta eihän se ole ongelma hullulle riimutehtailijalle. Ludi päätyi hyvin äkkiä pukemaan sen väreihin mätsäävää riimua, jonka olin tehnyt ruskean nahkanauhan lihapuolesta. Ludi on myös niitä toistaiseksi harvoja hevosiani, jolla on sekä omat suitset että myös satula - tai parikin (toinen on vanha ja pois käytöstä).
 |
| Vanha satula. Tein tämän ennen kuin hevonen tuli, joten sitä sanotaan vain Sulon (vanhaksi) satulaksi. |
 |
| Uudempi satula, jonka tein muokatuilla vanhan kaavoilla mutta jonka myös yritin muotoilla hevosyksilön selkään sopivaksi. Jalustimet ovat jostain lelusatulasta (kera toki omatekoisten hihnojen), ja otin ne vanhasta satulasta sen poistuttua käytöstä. |
 |
| Ludin suitset. Nämä sopivat oriille aika passelisti, mitä nyt siihenkin meni vähän päänvaivaa... Esimerkiksi alkuperäinen otsaremmi oli vähän liian lyhyt, ja tuplakuolainposkiremmeissä oli liikaa roinaa noin pieneen naamaan. |
Kasaumat. Kuten näkyy, kyseessä on kouluratsumoldi. Ja se on erittäin passeli moinen. Modelliversumissani Ludi on yksi Sulon hevosista, nämä nääs tuntuvat sopivan hyvin yhteen eikä Ludi ole Sulolle niin valtava kuin esimerkiksi Rispu. Hirveästi en ole kasaumia saanut tästä kuvattua, mutta edes jotain...
 |
| Taisin kuvata tämän aikalailla heti hepan tultua, eli mitään täyssopivia varusteita sille ei vielä ollut. Ignooratkaa se fakta, ettei Sulolla ole kouluratsastuskuteita... Nukenvaatteet eivät ole alaani (tuo valkoinen rätyskä on kuulunut joskus toiselle Breyer -nukelleni). |
Niin paljon puuttuu, ja niin vähän pystyn tekemään... Mutta ainakin kokoelmasivu täydentyy.
Olipa yllätys törmätä näihin kolmeen taas, näköjään hyvään ja arvostavaan kotiin päätyivät. Nauroin vedet silmissä sun kuvaukselle Khemosta (viikinkilaiva-banaani)! Spot on.
VastaaPoistaTäysin epäoleellinen tiedonmuru: Roemerillekin oli paksusta nahkanauhasta tehty riimu, mutta koska se oli ensimmäisiä askartelemiani varusteita, se ei ikinä istunut kunnolla tuohon jännällä tavalla kapeaan puikulapäähän. Siksi en viitsinyt sitä laittaa pakettiin mukaan. Menee samaan kategoriaan kuin Sherman Morgan, jolle en ikinä ole onnistunut askartelemaan omaa silmääni miellyttävää riimua, vaikka vedoksia on tullut tehtyä useampia.. Joten se saa edelleen olla riimuitta hyllyssä.
Terkuin se suomalainen myyjä, joka on jo jonkin aikaa lueskellut blogejasi siinä toivossa, että pystyisi vielä joskus varustamaan omat pollensa itse tehtyihin kamoihin :D
Oijoi, se olit sie! Olenkin täällä välillä miettinyt, miltä myyjästä tuntuisi törmätä näihin maailmahösellyksiini...
PoistaNää riimuhommat on hassuja. Omat riimuni sopivat oikeastaan aina, kunhan riimun kaava vain on joku kolmesta (poni, puoliverinen tai kylmäverinen), ja niskaremmissä on riittävästi pituutta. Lisäksi teen turparemmeistä aina sen verran väljiä, että sinne turpiksen alle saisi tungettua sormenpään. Tuli mieleen, että kenties voisin tehdä riimun sille Shermanillesi, mikäli kiinnostaa (ja jos arvaan oikein, ettei kys. moldi ole mitenkään tavattoman pieni tai iso "puoliveriseksi"?). ;)
Mielenkiintoista kuulla! Motivoi kyllä bloggaajaakin kun tietää, että joku voisi oikeasti hyötyä näistä ihme litanioistani. Ehkä saan nyt oikean syyn julkaista sen tackreseptisivun, joka on jo pitkään homehtunut luonnoksena The Tuherruksessa.
Selkeyden vuoksi käytin hyödyksi omaa blogiani, että saan ympättyä mukaan myös kuvamateriaalia tekstin tueksi (ja sain jaaritella ylimääräisiä ilman että luettavuus kärsii). Haha, tulipahan kerrankin julkaistua jotain kun 99% blogin sisällöstä on näkyvissä vain itselleni.
Poistahttps://tahtilaukantalli.blogspot.com/2020/05/heppojen-varustelun-vaikeus-ja-jeanne.html?m=1
Unohdin kokonaan kuvatessani että sulla on hackneyponi! Sillä on lyhyempi pää mutta aika sama turvanympärys kuin Sherman Morganilla. Jummin turpa osoittaa suoraan kohti maata niin se turpahihnan ylempi puoli ei voi olla kauhean ylimittainen tai se roikkuu sierainten päällä. Oon kyllä miettinyt sitäkin että koska käytän 3mm nauhaa, niin se itse nauhan leveys hankaloittaa jo paljon noin pieneen päähän sovittamista.
Kerta menit jo ehdottamaan niin mitenpä olisi ihan tackvaihtarit, itse kun olen parempi näissä ommeltavissa tavaroissa kuten loimissa ja satulahuovissa. Win-win? Kunhan ei millään kauhean kiireellisellä aikataululla että ensi viikolla valmista. Mun hevoslistaus pitäisi olla julkisena blogissa, meillä on aika monta päällekkäisyyttä laumoissa. Ja tietty ainakin miun suuntaan voi laittaa toivetta että esim. Heikki Hevonen pukeutuu vain synkimmistä synkimpään mustaan ja haluaa täten pimeyden ytimestä kudotun villaloimen johon voi kylminä öinä kääriytyä kuin Dracula viittaansa? Tai jotain. Köh. Tuli vain mieleen kun itselläni on esim. Emi jonka väri on pinkki ja siis ehdottomasti pinkki, en osaa edes kuvitella laittavani sille muuta. Että jos sulla on jotain tiettyjä nyansseja suhteessa siihen mikä millekin käy, tai jos esim. tarvitset jotain tietynvärisenä (valkoinen kouluratsastushuopa tuli heti mieleen).
Kannatan ehdottomasti julkaisua! Kivaa lukea vaihteeksi omalla äidinkielellä pienoishevostelujuttuja, vaikka englantiakin ymmärrän hyvin. Varsinkin kun löysin The Tuherruksen verrattain myöhään ja vaikka olisin mieluusti johonkin kommentoinutkin, tuntui vähän tyhmältä ajatukselta vastata johonkin kolme vuotta vanhaan tekstiin... :D
Loistavaa! Ainakin on nyt taas yksi uusi suomimallariblogi jota seurata. Heti ekana ällistyin traditional -laumasi koosta... :D Kun itselle joku 20 tuntuu jo paljolta (lähinä koska ostotahti on niin hidas).
PoistaOho, no on aika pikkiriikkinen Morgan sitten! Tuo hackney on ainoana muovisena tradponimallinani se jonka mukaan olen mitoittanut poniriimureseptin (tuli uusittua se ihan äskettäin, ja pieneni tosi paljon), ja olen nyt kyllä sormet ja varpaat ristissä kun toivon että sille istuva riimu sopisi myös mm. Bouncerille (jollaiselle on riimu menossa, koska massatradet). Jos osaan tulkita tuota lipizzatamma vs. Morgan -kuvaa oikein, niin sopiva riimu voisi olla jossain poni- ja hevosriimun välillä. Sirokuonoisille puoliverisille olen todennut sopivaksi turpiksen, jonka molemmat osat ovat leikkuumitaltaan 6 cm ja valmiina 4 cm pitkät (sopii kyllä Valegrollekin... jolla ei olekaan ihan niin pieni naama). Poniriimussa taisi poskiremmin pituus olla sentti tai puolitoista, mutta kaksisenttinen olisi liikaa. Ja leukaremmi taas olisi kaikkinensa saman mittainen kuin turpiksen alaosa. Voin toki kasata useamman testiräpäleen ja postittaa ne kaikki, katsotaan moniko sopii ja kelle.
Itselläni on myös 3 mm satiininauhaa, ja onhan se pieniin naamoihin aika leveää. Onnistuin liimaamaan sitä kaksinkertaiseksi, mutta pyöristettyä siitä ei saa. Nahkanauhasta sen sijaan voin leikata juuri sellaista leveyttä kuin tarvitsee, esim. suitsiin teen suunnilleen 1,5 mm levyistä nauhaa, joka ei ole liian kapeaa rei'itettäväksi.
Trade kelpaa kyllä, eikä aikataulun tarvitse olla tiukka (yksikin trade vei ehkä pari vuotta!). Itse en osaa ommella niin pätkääkään, niin arvostan kyllä, jos joku muu osaa ja vielä miniskaalaan. Valkoista kouluhuopaa olen monesti tuskaillut, kun en pysty sellaista tekemään ja kuitenkin olen tykännyt kouluratsukoita kasata, eikä sellainen öklönkeltainen oikein toimi siinä - eli kouluhuopa kyllä kelpaisi! Loimillekin on aina tarvetta, varsinkin herkkien maalien tai kaatuilijoiden suojaamiseen. Toistaiseksi löytyy varmuudella vain yksi, jolla olisi oma teemaväri: Vissy (Cortes C), jonka väri olisi enimmäkseen musta sinisin lisukkein (mm. yhdessä riimussa on näin). Muiden kohdalla on kaikki vähän auki.
Siivosin sitä sivua äskettäin, mutta totesin sitten, etten voi tehdä kuvapuolelle mitään ennen kuin saan jotkut jutut kondikseen tämän uuden koneeni kanssa. Eli siihen menee vielä jonkin aikaa. Ja kommentoida saa vanhoihinkin julkaisuihin, jos kerta tuntuu että niihin olisi sanottavaa! ;)
Noita heppoja on joo kertynyt jotenkin salakavalasti.. Minulla olisikin ehkä vain se 20 jos olisin pelkästään uutena kaupasta ostanut, tosi moni hevonen laumassani on nimittäin tullut mulle käytettynä ja sillä perusteella myös monesti huomattavasti myyntihintaa edullisemmin. Esim. ihanainen Vargani (John Henry moldin Joe Patchen), jota etsin melkein pari vuotta, tuli minulle lopulta isommassa Job lotissa 6(?) muun breyerin kanssa ja koko paketti postikuluineen maksoi alle 100e. Jos oikein muistan niin ne loput olivat Gem Twist, Tesoro, clydesdale tamma ja varsa, friisiläinen ja Pluto. Tosin nyt aloin miettimään että oliko myös yksi Sherman Morgan siitä lotista. No, joka tapauksessa. Olen sattunut oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan ja vieläpä niin, että on sillä hetkellä ollut ylimääräistä rahaa.
VastaaPoistaLaitoin blogiini kommentointia ponikoosta ja Bouncer-moldista, jos vaikka tulevaisuudessa on tarvetta. Mallia näkemättä on kyllä kieltämättä hankala arvioida sen kokoa. Itsekin aikoinani luulin, että se olisi hunterponin/Newsworthyn kanssa sanaa kokoluokkaa. Nope, ei sinne päinkään.
Joo kuulostaa hyvältä, uskoisin että joku välikoko voisi mennä. Ja mulla kyllä löytyy päitä joille sovittaa jos ei sille mene :D Olen aika kädetön mitä tulee nahasta tekemiseen, mun koko hevoslaumalla on aktiivikäytössä 2 nahkariimua eikä kumpikaan niistä ole omaa tekoa. Omatekoisista muutama ikivanha räpellys on päätynyt uusiokäyttöön mm. loimien remmeiksi. Veikkaan, että saan heinäkuussa lomalla ommeltua useamman satulahuovan ja loimen tradea varten ja loput sitten kun saan seuraavan kerran täytettyä solkivarastojani. Joo velcro on helppoa, sitä saa joka paikasta ja sekin toimii, mutta pitäähän sitä nyt ainakin yksi tai kaksi realistisemmin säädettävää loimea saada kanssamallarille. Ehkä pistän mukaan lisäksi jotain muita kokeellisia virityksiä ja prototyyppejä, hmm.
Jään innolla odottelemaan uusia postauksia, varsinkin tätä varustereseptipäivitystä~ Ehkä pitäisi itsekin kuvata joskus jotain tutoriaalia näistä kankaisista jutuista, ei huopien ja loimien teko kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole ja monta kohtaa voi ompelun sijaan hoitaa tarkalla liimaamisella jos ei ompelukonetta halua käyttää ja käsin ei jaksa (ja joskus se voi olla varsinkin koneompelua parempi vaihtoehto).
Joo, ollapa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. :D Yleensä tulee Lahjakkaankin alennukset sun muut huomattua vasta kun ne ovat juuri menneet ohi... No, ehkä joskus nappaa samalla tavalla kuin näiden kolmen sankarin kanssa.
PoistaHyvä kun postasit vertailuja! Avasi silmäni sille faktalle, että hackney (omassa laumassani Symppy) on tosiaan vähän jytky (tai ainakin paksupäinen) vaikka toistaiseksi pidänkin sitä pikkiriikkisenä. Tuo Bouncerin pärstä saattaisi vastata koossa lähemmäs Tildaa (OSC), jolla on varmaan traditionalieni pienin pää. Askartelin lopulta ponisuitsikaavankin siksi, että saisin sille sopivia suitsia, ja samat ovat kyllä sopineet hackneyllekin (mitä nyt Tildalla jää mukaan suht paljon ylimääräistä, luonnollisesti). Pitänee sovittaa poniriimuja Tildalle ja kuvastella sitä sitten. Yleensä jo joku sentin ero (tai se liimaako reilun vai vajaan sentin per pääty) yksittäisen remmin mitassa vaikuttaa radikaalisti.
Haa, nahka on ihanaa! Hassua miten erilaisia ihmiset on näissä käsityöjutuissa. Noh, siinä on meikälle lisää tekosyitä tehdä nahkatöitä muille. Oletan nyt, että Shermanin naaman koko on leveydeltään/paksuudeltaan poni ja pituudeltaan isoponi tai pienipuokkari, eli tulisi suht kapea riimu (joskin laittaisin turpiksen alaosaan riittävästi mittaa, ettei jää vahingossakaan liian ahtaaksi). Itse myös suosin sellaista, että päitset saa asettumaan suht alas, siis siten että etummainen rengas olisi selkeästi poskiluun alapuolella, jolloin pienempään riimuun voisi sovittaa pitkän niskahihnan (mie teen kyllä liikaa säätövaraa jo muutenkin). Mutta joo, lienee parasta kasata useampi riimu, ja jos joku niistä sopii niin katsoo sitten tehdä sille oman kaavan (jos muistan kaikki mitat vielä silloin). Voin myös tehdä soljellisia turparemmejä, niin pääsee sovittamaan entistä paremmin.
Kaikkea vaan tulemaan! Väreistäkään en osaa sanoa kovin paljoa, mitä nyt maanläheiset ja neutraalit uppoavat parhaiten. Haluaisin pukea kaikki mustat hevoset aina oranssiin, mutta näköjään Vissy tykkää sinisestä ja Okay (Slick by Design) pukee punaista. Ja nyt kun rupesin miettimään, niin stoorien kannalta olisi loogista jos Reizvollilla (Valegro) olisi joku asiallisen kaikkisuojaava loimi... Tässähän tulee keksittyä värikoodit jokaiselle, ainakin melkein.
Saattaa olla, että keksisin jotain postattavaa näihin pähkäilyihin liittyen, mm. just tuosta miten kummallisia välimuotomalleja on olemassa ja miten vaikeaa on tehdä tackia, jos ei tiedä minkä kokoiselle elukalle se on menossa. En sitten tiedä salliiko perfektionismini julkaisua ajallaan.