tiistai 11. huhtikuuta 2017

Letteri

Nimi: Letter-Friend xx "Letteri"
Valmistaja/malli: Schleich, mustangiori (kimo).
Nykyään: Punarautias englannintäysiveriori.
Kustomoija, ajankohta: Afuze, jossain 2000 -luvun loppuvaiheilla maalipinnoista päätellen. 
Koko/mittakaava: Little bit.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Englantilainen täysiverinen.
Väri: Punarautias + siniset simmut ja kapea läsi.
Muuta: Maalasin turpaan kuolaa valkoisen maalin ja lakan sekoituksella, ja oikeassa valossa sopivasta kuvakulmasta se vähän näyttääkin kuolalta.

Letterin piti alunperin olla pelkkä maalaushomma, eikä suoranainen kustomimalli ollenkaan. Ensimmäisellä maaluukerralla kohtaloksi koituivat taas nuo kamaluudet, jotka halpoina akryyliväreinäkin tunnetaan. Olisi pitänyt jättää ne taulumaalaukseen eikä tähän, silloin, mutta mistäpä olisin tajunnut.

Joka tapauksessa on hyvä, että kerkesin kuvata tämän ensimmäisenkin maalipinnan. Lisäksi on mukavaa että maalasin sen piiloon myöhemmin, kun halusin että Letteriä voi myös käsitellä. Koko tämän ajan olen pitänyt sen päällä yhtä ja samaa, vaaleanvihreästä paidasta silvottua kökkölointa tuntoaistinsuojaamisvälineenä. Liekö se Letskulla nykyäänkin, en edes muista kun en näe tätä mallia joka päivä (johtuu siitä etten käy työhuoneessa yleensä muussa kuin varusteentekotarkoituksessa, plus se on muutenkin ateljeeni).

Kuitenkin on aika hullua huomata, että Letteriä on jopa vähän sävytetty. Huonosti, mutta on sekin jotain, kun nykyäänkään en oikein osaa sanoa tykkäänkö sävytyksestä vai en; yritän kyllä tehdä noihin edes jotain estääkseni lattean yksinkertaisuuden tasaisilla pinnoilla, onhan hevosilla oikeastikin sävyjä karvassa. Onneksi Letterin sävytykset ylsivät myös seuraavaan maalipintaan, joka tehtiin niillä hyvillä maaleilla (noihin verrattuna). Sävy ei ole niin kivan punainen kylläkään, mutta viis siitä, tärkeintä on ettei malli ole kirkuvan karmivan tuntuinen ja kiiltoisa.

Myöhemmän maalipinnan mukana tuli myös korvamuokkaus, joka tarkoitti minimaalista kustomaatiota yrityksenä saada hevosen ilme vähemmän ristiriitaiseksi. DAS -massalla ja alkeellisilla "taidoillani" fiksailin siis korvat vähän vinoon, vasen osoittaa selkeästi vähän sivummallekin. Voin sanoa, että tällä kertaa siitä oli hyötyä enkä pidä mallia mitenkään harvinaisen huonona vanhaksi tekeleekseni, tai tekeleekseni ylipäänsä. Kas kun, en ole nykypäivinä kustomoinut kovin paljon, niin en tiedä yhtään mikä olisi tasoni nyt.

Miksi maalasin sille kuolaa naamaan? Koska tykkäsin ideasta. Ideani eivät ole niitä tavallisimpia sitten kai, kun en ole koskaan tuollaista kenenkään muun nähnyt toteuttavan. Lisäksi sen kuolan olisi voinut tehdä älykkäämminkin, kuten sekoittamalla maalia huomattavasti vähemmän mukaan tai tekemällä mönjän liima-maali -sotkulla tai jotenkin muuten. Kaiken huipuksi kuola kyllä oikeasti tuo tälle jotain sellaista stressaantuneisuutta, joka ei ehkä näkyisi niin hyvin pelkillä mulkosilmillä.

(Huom. julkaisin tämän tosi myöhään. Julkaistessani olen jo ehtinyt saada tuoreempia kustomeita valmiiksi, ja tiedän jotain tasostani.)

Periaatteessa Letteri on tarkoitettu hermoheikoksi täysiveriseksi, joka on (entinen) laukkahevonen. Sellainen melko huonosti kohdeltu. 

Ilmeisesti ensimmäinen kuva tästä ja vanhalla maalilla.

Loimi suojasi näppejäni tahmalta. Hyi.












































Metsästin tätä kuvaa kauan. Kaikki nämä muut ovat pelkkiä sivutuotteita.













Ai järki, nyt kun olen taas kehittänyt elämäksi tämän pienoismallailun niin saisin kuvata Letterinkin kunnolla... Ikinä ei voi olla tyytyväinen siihen mitä jo on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Danke schön, tämä blogi ei ole saksalainen kylläkään.