perjantai 21. huhtikuuta 2017

Amix

Nimi: Amix
Valmistaja/malli: Safari Blue Ribbon quarterhevonen.
Koko/mittakaava: Classic (1:12).
Sukupuoli: Tamma.
Rotu: Quarterhevonen.
Väri: Näillä näkymin ruunivoikko, koska selkeitä hallakkomerkkejä ei ole. Naamassa oleva tumma "laukki" on itselleni mysteeri, mitään vastaavanlaista ei oikeilla hevosilla esiinny, enkä siis keksi mitä se yrittää tässä mallissa esittää. 
Muuta: Jee, pääsen arvostelemaan Safariakin! Hankin tämän tammasen samalla kertaa kuin kaksi Breyeriä ja toisen Safari Blue Ribbonin, hannoverin. Pakko hehkuttaa että ensivaikutelma on mielenkiintoinen ja uskottava, kuvauksellinen sekä sellainen, että kannattaa hankkia ehkä enemmänkin Safari Blue Ribboneita. Heppojen koko kyllä vähän yllätti, vaikka tiesinkin että ovat tämän kokoisia - mutta ne ovat myös painavia! Siitä mie tykkään. Kerrankin umpimuovisia classiceja.

Syynään tietysti myös yksityiskohdat läpi, ja arvostelen hepan päässäni samalla kun sitä tutkinkin. Muotoilu on siis perushyvä, mukavasti veistellyn näköinen muttei lelumainen. Asennosta saa selväksi että malli on tehty laukkaamaan, se on selkeä lännenratsu. Kiinnitän myös aina ison huomion ilmeeseen, naaman muotoihin ja korviin.

Kuten olen jo aiemmin maininnut, Safareilla on ihania silmiä - ja niinhän on tälläkin, ja siihen laatuun riittää pelkästään jo onnistunut muotoilu; silmä on kolmio eikä soikula. Myös edestä katsottuna quartteritamman lärvi on kaunis, se ei näytä lainkaan urpolta samalla lailla kuin suurin osa leluhevosista tekee. (Eroja pienoismallin ja lelun välillä.)

Jaloista tykkään paljon. Se on yksi syy siihen, miksi Safarit ovat kivoja - niiltä ei yleensä puutu niveliä ja kaviot ovat loogisen muotoisia, olkoonkin ettei aina voi voittaa ja kökköjäkin muasta löytyy. Liian harva lelumerkki (...) kuitenkaan jaksaa teettää hevosilleen selkeät vuohiset. Kavioiden kannat ovat kyllä hitusen matalat makuuni, mutta sentään ne kannatkin vielä on kuitenkin. Myös kavioiden pohjat on muotoiltu, toisin sanoen säteet löytyy (alkeellisesti ehkä). 

Väristä pidän, vaikka se onkin vähän simppelimpi kuin voisi. Jalkojen mustuus loppuu liian alas, oikeasti sen pitäisi joko yltää polviin ja kintereisiin saakka tai olla niin, että jalat ovat tummimmillaan nivelten kohdilla. Turpa on maalattu aika köyhästi, väri ei mukaile realistista muotoilua. Silmänympäryksiin ei ole isketty mustaa ollenkaan, mikä on aika hassua, joskaan en narise siitä sinänsä kun nyt sentään ainakin näkyy tuo söötti ilme hyvin. Jalkoväliä ei ole maalattu erikseen ollenkaan, vaikka kuuluisi... Toisaalta ei tälle hevoselle ole nisiäkään muotoiltu (Safari sensuroi hevosiaan), joten ei ole ihme jos maalikin jää kyseiseltä seudulta pois.

Jouhien maalipinta on sitä samaa perushuolimatonta kumikonitehdasmaalausta. Harjan väri ei jatku siististi martoon asti, ilmeisesti tällä on yritetty vältellä maalilipsahduksia sitten. Maalin kulku näyttää paljolti samalta kuin omilla kustomeillani joskus, tirsk.

Suuri osa Safarin hevosista kiinnostaa minua nimenomaan muotoilun osalta, värit ovat aina vähän what the -tyyppisiä. Mutta minä maksankin mieluummin muodosta kuin väristä - haluan, että kun ostan muovihevosen, se oikeasti on hevosen näköinen eikä mikään aliensilmäinen lelu kuten Schleicheille on käynyt... Täten pienet sensuroinnit tai hutiin heitetyt maalit eivät häiritse, kun hevonen on rotunsa näköinen, asennoltaan looginen ja siinä on yksityiskohtia, joita hevosen anatomian päälle tajuava ihminen voi sanoa realistisiksi.

Nimeksi tammaselle tuli Amix. Löysin sen peukkureiden nimilistalta, jonne joskus lisäilen esimerkiksi kiinnostavia sanoja kaiken varalta. Ei paha jos sieltä hevosellekin nimi valkkaantuu. Tarkistin vielä nettisanakirjoista ettei nimellä ole mitään merkityksiä, osumia en ainakaan löytänyt enkä tiedä miten se oli listaani sitten päätynytkään. Syy valinnalle oli väri, joka natsasi tarpeeksi hyvin hevoseen.    









Seuraavat kuvat on otettu järkkärillä ja niin, että asetukset ja omat himmenninjärjestelyt olivat vähän pielessä ennen kuin tajusin asian tarkistaa. Se sitten näkyy kuvissa ja niiden käsittelyssä. Rankasti muokatuista kuvista tallennan aina erikseen muokkiversiot, jottei kaduta sitten jos tuntuukin että olen mennyt tappamaan kuvani. Himmensin automaattisalamaa ja sen ohella asetusta P, molempia sitten kirkastelin lopulta koneella... Jälkiviisautta. Sekaan mahtuu toki myös himmentämättömiä.























Amix on kuvauksellinen, en voi muuta sanoa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Danke schön, tämä blogi ei ole saksalainen kylläkään.