Nuokku-Ukko

Nimi: Nuokku-Ukko "Nuokkis"
Valmistaja/malli: Schleich, hannoverinhevonen (kouluratsutamma).
Nykyään: Rautias suomenhevosruuna.
Kustomoija, ajankohta: Afuze, ehkä 2010.
Koko/mittakaava: Little bit.
Sukupuoli: Ruuna.
Rotu: Suomenhevonen.
Väri: Tummanpunarautias, jouhet liinahtavat (eivät silti liene kyllin blondit liinakoksi). Naamassa iso tähti ja kuonopilkku(?). Pintelit maalattu punaisiksi.
Muuta: Nuokkiksen nimi oli jokin pakkoannettava silloin, kun kyseisen hevosen tein. Nimi ja väri natsaavat kyllä mukavasti, en tiedä tulinko juurikaan kyseistä käsitettä huomioineeksi tekoajankohtana.

Fyysisistä muutoksista selvimmät ovat oiottu vej, massailtu turpa ja se, että korvien asentoa on muokattu ja ruunakalusto lisätty. Häntää olen yrittänyt vähän trimmata pätkäisemällä siitä päädyn pois... Ja siinä se taisi sitten ollakin. Sitä tavallista alkeellista tekniikkaani.

Olen ennenkin suoristellut konien jalkoja ilman, että tuen niveliä sisältä esimerkiksi rautalangalla. Ratkaisu on siinä, että silppuan vaikkapa polven sopivista kohdista niin että voin tukea sen rautalangalla suoraksi, ulkopuolelta. Sitten lisään massat, joiden kuivuessa rautalanka tietysti pitää huolen ettei kinttu palaudu entiseen asentoonsa ennen kuin massa kuivuu. Kuivana massa pitää jalan asennossaan, toivon mukaan osittain siksikin kun sillä on ollut epätasainen muovipinta (silputtu nivel) johon tarraantua. Nykyisin olen taas palannut käyttämään tätä tekniikkaa, joskin panostan enemmän laatuun ja siihen, miten nivelet leikkelen...

Nuokku-Ukko on tuettu pystyyn vuohiseen kiinnitetyllä rautalangalla.

Maalipinta on niin kökkö, etten osaa keksiä siitä sanottavaa... Tai no, ainoastaan turkin hyvä värisävy miellyttää omaa silmääni, ja lisäksi ruunasen ilme on mukava, eloisa ja kujeileva, kertoo juurikin sen luonteesta, olkoonkin vähän sarjakuvamainen.

Nuokkis on Pikku-Söpön poika.

Se rajaus... Se rajaus!

Digital overpaint! Tylsyyden eliminoimista siis vaan.

THE rajaus. No ei edes ole paras mahdollinen, mutta dokumenttikuvalle OK.

Optimistinen otus.

Nyt on Nuokkelillekin päivitetty kuvat. Olenkohan toisaalta ainoa, jolle asialla on mitään väliä? Jännästi myön on niin, että ajan myötä mattamaalikin alkaa hiukan kiiltää, kun se ei ole enää tuoretta, ja vaikkei sitä ole lakattukaan.