Suikkeli

Nimi: Suikkeli
Valmistaja/malli: Schleich, lipizzanhevosruuna.
Nykyään: Rautias liinakko suomenhevosruuna.
Kustomoija, ajankohta: Afuze, aikavälillä 2013-2017.
Koko/mittakaava: Little bit.
Sukupuoli: Ruuna.
Rotu: Suomenhevonen.
Väri: (Tumman)rautias liinakko, vahva pangare. Neljä sukkaa, lyhyt turpaläsi.
Muuta: Jälleen yksi yritykseni paikata suomenhevosen mentävää koloa pienoismallihevospiireissä. Mielestäni pitkäjouhinen liinakkorautias on suomenhevosen perusmuoto, ja sellaisena se olisi parasta tuoda rotua tuntemattomien kollegojen ilmoille (erikoisvärit ovat liian suosittuja). Lisäksi itse pidän siitä että suomenhevoset ovat karvaisia (varsinkin talvella!), ja tahdon tehdä selväksi että rotu on oikeasti kylmäverinen eikä - kuten ulkomailla monesti virheellisesti oletetaan - mikään lämminverirotu. Varsinkaan vain siksi, kun hyvin suuri osa suokkareista on ravureita...

Itse tykkään liioitella joitakin asioita, ja siksi Suikkelillakin on melkomoiset vuohiskarvat. Parta nyt ei edes ole niin runsas kuin voisi olla... Jouhien kanssa vedin mahdollisimman överiksi, koska tykkään jouhien muotoilemisesta. Otsaharja nyt on epäkäytännöllisin ikinä, joten tuskin tulen pukemaan Suikkelia juurikaan, saati kuvaamaan osana asetelmia. Sellaisenaan koen sen kuvaukselliseksi, olkoonkin että itselleni on nykyisin todella tärkeää että voin pukea heppojani.

Maalipinta on suoraan sanottuna karsea, etenkin kropassa. Aloitin sen vuonna 2014, minkä jälkeen tarvittiin pari vuotta ennen kuin uskalsin taas koskea pilaamaani hevoseen. Syy pilaamiseen oli turkki, jonka sävyttämisessä epäonnistuin; ensinnäkin väri itsessään on kamala ja toiseksi, tekniikka ei ollut lapasessa joten väritys on hyvin aloittelijamainen (ottaen huomioon, miten kauan värien sekoittelun oppimiseen yleensä menee...). Olisin tietysti voinut pohjamaalata ruunasen kokonaan uusiksi, mutta en viitsinyt enää, kun en jaksa muutenkaan katsella keskeneräisiä lojumassa kovin kauan (koskee myös paperille tai kankaalle tehtyjä töitä). Lisäksi olen niin pessimistinen etten ikinä oleta saavani haluamaani sävyä ilman tuhotonta vaivaa, joten senkään takia en yleensä halua aloittaa alusta jotain, mikä on jo edennyt liian pitkälle.

Vuonna 2017 sitten päätin tehdä Suikkelin loppuun. Kropalle en tehnyt enää mitään, se oli mikä oli, mutta jouhet ja silmät, ja kaviot, piti maalata... Jouhia olin jo pohjustanut jollakin kellertävällä värisekoituksella, jota en kyllä enää uusiksi viitsinyt tehdä - siispä olin hiukan laiska ja vetelin vaan valkosella kaiken, mitä nyt jätin häntään ja harjaankin näkyville sitä aiempaa väriä, sävyä tuomaan. Eihän tämä mikään huippuhieno koni ole missään vaiheessa ollut, joten en viitsinyt panostaa tarpeeksi nytkään.

Kavioista yksi oli jo väritetty ja laveerattu, toinen taisi olla vain väritetty. Väritin siis takakaviot siihen perään ja laveerasin lakalla kaiken. Tässä vaiheessa huomasin, että ilmeisesti etukavioiden vähempi levittyneisyys johtuu käytettyjen kynien eroista; etukaviot on väritetty vesiliukoisilla puuväreillä, takakaviot sitten Inktenseillä (joita nykyisin käytän kavioihin). Molemmat kynälaadut ovat toki Derwentin valmistamia ja hyviä, mutta tämä tekninen levittyneisyysero on mielenkiintoinen huomattava juuri yhdessä hevosessa nähtynä.

Silmien voi sanoa olleen helpoin homma. Käteni ovat nykyään ilmeisesti huomattavasti vakaammat kuin aikoinaan, kun en enää kammoa silmien maaluuta niin paljon - ei, pidän siitä. Silmien maalailu on parasta mitä voi tehdä ennen kuin koni on valmis... Ja kun silmät on, heppa on myös selkeästi valmiimman näköinen (no tietenkin, yllättäen). Suikkelin simmujen valkuainen on ihonvärinen, iirikset ovat ainakin ulkoisesti kuparinruskeat. Saatoin sössiä sekaan muitakin sävyjä, mutta tuo selkeästi näkyy eniten... Pupillin väriä on turha mainita kun teen sen kuitenkin aina mustalla.

Kokovartalolakkauksen tein sienityökalulla, aineksena Heyda matta. Sienityökalu on paras levitysväline niin kauan kun sen jaksaa aina pestä, mutta tämän ja Tulipallon jälkeen olen pakotettu ostamaan jostakin uusia sienityökaluja tapettuani tämän edellisen... Älkää kokeilko, voiko sen jättää pesemättä, omani ei nimittäin ole pehmeyttä nähnyt enää sittemmin.   

Muokkiversio alemmasta, yritin saada sävyjä oikeammiksi... Fail.

Muokkiversio alemmasta.

Muokkiversio alemmasta.

Kuva vääristää, kaviot eivät oikeasti ole noin hailakat.

Ylimmät kuvat on otettu pikkukameralla heti hevosen valmistumisen jälkeen, joten laatu niissä on arvattavasti kehno. Studiomaisemmat on otettu järkkärillä, ja näiden odottaminen ja valmiiksi saaminen oli se syy siihenkin kun Suikkelin julkaisu Kuvikkoon viivästyi.