Okay

Nimi: Okay Mister Blue "Okay/Jätkä"
Valmistaja/malli: Breyer Traditional Slick by Design (Smart Chic Olena mold).
Koko/mittakaava: Traditional / 1:9.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Quarterhevonen.
Väri: Musta. Tähti ja vuohissukka vtj.
Muuta: Se kun näin tämän Lahjakkaassa... Keksin siinä, että "I need that", joku siinä mallissa iski silmään. Nyt se sitten on. Ja tällainen on minulla aika harvinaista, ellen manipuoli itselleni jotain hyvää syytä. Minua myös kiinnosti tämä ihan moldina, ja koska se on... ööö, quarter. Nyt minulla on kolme quarteria ja kaikkiaan neljä karjahevosta traditionalina.

Slick on oikeasti sinimusta, ja se näkyy paremmin kuvissa kuin silmällä. Juttu on tosi selkeä, kun vertaa tätä toiseen mustaan oriiseen jonka omistan, eli Vissyyn (Cortes "C") verrattuna tämä QH on asteen matampi ja sinertävämpi. Hauskoja tällaiset erot. Tämän voi nähdä muuten sitenkin, että samoilla asetuksilla tämä musta ei kiillä niin paljon kuin Valegro, joka on ruunikko! Yleensä mustat ovat niitä hirveimpiä kuvattavia. Ehkä minulle osui vähän himmeämpi yksilö (joka on jees)? Millaisia muiden Slickit ovat?

Piti vielä kaverille selittää, onko tämä hankinnan väärti. On se. Ei ehkä yhtä tarkasti muotoiltu kuin Valegro ja Walking Thoroughbred, mutta en tiedä, ei tämä silti tylsä malli ole. Ja hulmujouhista huolimatta tämä on täysin varustettava (mitä nyt tiukat ohjat eivät ole se paras idea). Ihmettelen vaan vähän, mitä tuo asento yrittää tarkoittaa, koska karjahevosia ei yleensä ratsastella pää pystyssä?
Anatomisesti kiinnostavaa on sekin, että tämä on oikeasti iso ja painava! Laitoin Slickin ja Dreamyn vierekkään ja keksin, että jee, valtava kokoero. Dreamy on pieni mies. Nyt sitten ajattelen, mahtaako se olla sellainen halter -tyyppinen, jos tämä musta tyyppi on jo omaan silmäänikin selkeästi työkykyinen rotunsa edustaja eikä "showkaakki", jollaisia halterit ovat. Kiintoisaa tämmöinen. 

Vähän huvitti, kun tajusin, että taas tilaan jotain mikä voidaan lukea tavaramerkikseni: yksisukkainen koni pienellä päänmerkillä ja kaiken lisäksi vallan perusvärillä. Minähän en ole minkään outojen kirjavuuksien perään, joten laumani laajenee usein juuri perusväreillä. Poikkeuksia aina on kuitenkin.

Musta muskeliori sai nimekseen Okay Mister Blue, ja löysin sen nimilistastani. Lempinimi on joko Okay tai Jätkä. Jälkimmäisen voi selittää sillä, että tästä tulee Oharin heppa, olkoonkin ettei nukke itse ole asiasta etukäteen tiennyt.

Kesällä 2018 Okay sai omat suitset. Harvalla hevosistani itseasiassa on mitään yksilökohtaisia varusteita, vaikka pitäisi olla. Ainakin riimu pitäisi löytyä jokaiselta. Suitsien kohdalla jatkuva vaihtelu hevoselta toiselle ei ole järin hyvä idea siksi, koska suitset pitää joka tapauksessa säätää uudelleen jokaiselle, koska päitä on aina erilaisia, ja karjahevosten naamat ovat aivan eri mallia kuin puoli- ja täysiverisillä. Tämä pätee hienosti myös pienoismalleihin. 

Okay ja Windy.

Okay ja Dreamy -appaloosa. Tosi erilaiset moldit ja huikea kokoero.

Kumman kannikassa mahtaa olla enemmän voimaa?

Okay on selvästi matampi ja sinisävyisempi kuin Vissy. Näillä on sama muotoilija (Sue Sifton).

Okayn hevoskohtaiset suitset. Niiden pääaines on tehty niin, että leikkasin paksusta nahasta suikaleen, ohensin sen ja leikkasin suikaleiksi. Kuolaimesta yritin tehdä asteen länkkärihenkistä, joten siinä on 'kuparisuukappale' ja taivutettu alemman varren pää. 

Kasaumakuvia seuraavaksi! Ratsastuskuvia on enemmänkin per satsi, mutta en mielelläni julkaise kuvia ratsukoista, joissa ratsastajilla ei ole vaatteita. (Plus, ne kuvat missä tämä on Oharin kanssa ovat vielä vähän vaiheessa. Kyseisellä nukella on onneksi vaatteet.)

Tässä näkee miten mahdotonta on kiskoa Smart Chic Olena -moldille ohjia suoriksi; oikealla kun tulee harja tielle.

Vasemmalla Lanttu. Piti nämä pojat keskenään kuvata kun oli naamoilla rimmaavan väriset suitsetkin.

Pala valokuvatarinaa.

Okay sen miehen ratsastamana jonka ensisijaisesti kuuluukin, Oharin (Offhand) heppa kun on. Jostain syystä en osaa muotoilla tuota laukkiukkoa satulaan juuri silloin, kun en todellakaan haluaisi tulokseksi mitään keskinkertaista. (Ei sillä että vaaleanpunakka yleissävy sopisi mitenkään erityisen hyvin johonkin metalliratsukkoon.)

Nyt on kyllä ihan liikaa valoa... Äh.

Kippo ei osaa ratsastaa, varsinkaan länkkäriheppaa. Ihmekös tuo siis, kun Ohari teki selväksi ettei sisko saa enää koskea hänen muskelihevoseensa.

Aiempaa vähän parempi kasaus Oharista Okayllä.

Muokkasin kontrastia ja säädin värejä hieman homeisempaan suuntaan.

Ihme tönkköohjat... Niin siinä käy kun lokerikossa ei ole tilaa pitää niitä suorina.

Lisää kuvia tulee kyllä sitten, jahka saan niitä räpsittyä ja valmisteltua.