sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Reizvoll

Nimi: Reizvoll "Repa"
Valmistaja/malli: Breyer Traditional Valegro.
Koko/mittakaava: Traditional/1:9.
Sukupuoli: Ruuna.
Rotu: Puoliverinen.
Väri: Tummanruunikko, viininpunahtava. Naamassa pitkä epäsäännöllinen läsi (näyttää ison tähden ja turpaläsin risteymältä). Neljä sukkaa (pitkät oej ja mtj, ruunusukka vej). Alavatsassa valkoinen täplä. Silmät oranssinruskeat.
Muuta: Oooh, Valegro! En seuraa hevosurheilua millään tavalla, enkä ole perillä mistään tämän hetken tai menneidenkään hetkien mestareista (mestarit ovat mielessäni ja vain niitä, joiden aatemaailma on mielestäni oikea, ihan sama voittavatko kisoja vai eivät), mutta arvostan sitä, kun mikä hyvänsä koni muotoillaan hyvin. Siksi hankin Valegron. Muotoilija on Brigitte Eberl, jolta on tullut useampikin kourallinen fotorealistisen näköisiä hevosveistoksia, joten olen pirun onnellinen omistaessani niistä edes pari muoviyksilöä (tämä ja Namu!).

Ja ai hitto, olin oikeassa, kun arvelin tykkääväni tästä. Se on pirun hieno, nimenomaan muotoilullisesti. Hepalla on hyvä ilme, tosi realistinen ja sellainen mitä yleensä aina näkee vähintään joka toisessa - jos ei liki kaikissa - kouluratsukkokuvissa. Rakastan myös modellin turpaa, se on pitkula. Valegrolla on oikeasti, hevosena, melko tunnistettava naama, ja se on saatu mukaan tähän muotokuvaveistokseen.

Asento on oikea. En tajua kouluratsastuksesta varmaan yhtään mitään (ratsastusurani on jäänyt lyhyeksi kuin mikä, ja omaan eniten kokemusta jostain puskissa rämpimisestä enkä tuntiratsastelusta), mutta tiedän liikkeiden nimiä ja lookkeja sekä joitakin perusasioita (minullakin on ollut se pahimman tason heppatyttövaihe, jolloin ihminen lukee ihan kaiken minkä kykenee). Piruetti. Laukkapiruetti. Asennosta on muuhunkin kuin piruettiin, jos haluaa vaikka kuvaamisen kanssa kikkastella.

Malli on yksinkertaisesti kuvauksellinen, ja dynaaminen. Hieno. Jos yhtään kiinnostaa hankkia hieno Breyer, ostakaa vaikka Valegro, ennen kuin ne Lahjakkaasta loppuun myydään. (Maailman paras modellikauppa.)

Vallu on melko iso, vaikkei se sellaiselta heti vaikuttaisikaan. Mutta huomasin tämän pukiessani sille suitsia... Meinasi vähän mitat loppua kesken parissa kohtaa (samalla kun osa remmeistä oli ylipitkiä. Olen hyvä mittaamaan, enkö olekin?).

Hepassa on mukavasti yksityiskohtia, vaikkei Breyerin käyttämä muovi kuulema olekaan hyvä sellaisten tallentamisessa. Tällä on ruttuja pitkin kaulaa, naamaa, myös raajojen taipeissa on kurttuja. Ihania! Yönsilmät kuitenkin uupuvat, mikä on outoa, kun niitä ei ole edes maalattu... Tosin jos tarkasti kyylää niin jotain aihion tapaista saattaa muotoilussa erottaa.

Malli tulee jalustan kanssa, koska asento ei sallisi muuta. Tällä siitä saa myös vähän arvokkaamman, patsasmaisemman oloisen... Ihankuin ei jo muutenkin olisi loistava moldi. Mallin saa tietysti jalustasta irti, ja metalliosa löytyy vain toisesta takakaviosta. Uskoisin, että jos haluaisin kuvata tätä ulkona, voisin hyödyntää tuota metalliosaa survomalla sen vaikka hiekkaan, jolloin jalustaa ei tarvitisi käyttää. (Nyt haluan tehdä hevosilleni ikioman sisähiekkalaatikon, jossa voisin kuvata kaikkea. Kankaan sijasta. Tai sitten voisin harjoittaa ammattiani ja maalata näille taustoja kangaspohjia käyttäen...)

Muuan syy tämän hankkimiseen oli eräs uni:
- Punaruunikko puoliverinen, oletettavasti ruuna, valkoisia merkkejä päässä ja ainakin kolmessa jalassa. Se toimi hackamoreilla ja oli hyvin koulutettu, hieno mies. Heppa oli aivan järjettömän iso, saksalaistyyppinen puoliverinen, korkea-askelinen ja pitkämuotoinen. Selkeesti tajus että selkään könynnyt ihminen ei ollut oma vaan vähän vähemmän ratsastanut fanaatikko, eli jees...
Satula taisi olla joko musta koulusatula tai yleissatula, ei väliä. Suitset olivat mustat hackamorekanget, joita oli koristeltu oranssilla nahalla. Ohjat olivat vanhanaikaiset mustat stopparilliset ja niissä oli kärpäset apuohjien varalta. Tyrin varustamisen kanssa jotakin ja hävitin suitset, omistaja oli äkäinen mutta heppa toimi ihan hyvin siltikin. Breyer traditional Valegro.


Jotain etua siitä, kun kirjaa ylös uniaan ja päättää, että "hankinpa tuon pienoismallina"!

Saksa on kiva juttu, joten tapoin aikaani nimetäkseni tämän ammattikouluratsun hyvin. Siitä tuli Reizvoll, merkityksenä "ihana", koska, no... Katsokaa? Lempinimeksi keksiytyi Repa; ei Repe tai Reiska, en halua niitä koska ne ovat joko liian yleisiä tai liitän niihin merkityksiä, jotka eivät mielestäni sovi hevoseen.

Oikeasti en pystyisi hävittämään suitsia, varsinkaan jos ne ovat oranssilla koristellut mustat hackamoret. Hienot värit ja suuri plussa raudattomuudesta. Syystä tämä onkin oloni nasta kun sain nuo hackamoret Repalle tehtyä, tosin tungin mukaan myös nivelkuolaimen poskiremmeineen sekä alaturparemmin. Ja jännästi muuten onkin väliä pienoismallinkin kanssa sillä, "mitkä kuolaimet" hevoselle pukee - suitset istuivat heti paremmin, kun vaihdoin liimattomat raudat niiden halloweensuitsista pöllittyjen tilalle (kerta tulin tulokseen että miksen tunkisi niitä takaisin alkuperäiseen paikkaansa)!  
Tai siis, se kaava on se, että puin Repalle halloweensuitset ennen kuin tein hälle omansa. Halloweensuitsissa on suorasuukappaleiset, liimatarrakiinnitteiset kuolaimet, jotka vaihdoin lokerikosta metsästämiini tuoreempiin kuolaimiin, joissa on koukummat 'suukappaleet'. Nämä sitten toimivat hevosella ja jätin ne suitsiin kiinni, kun ajattelin tekeväni liimapäivityksen joskus toiste. En tehnyt (vielä). Sitten tein Repalle omat suitset ja lätkin niihin nuo Halloweensuitsista irrotetut (alkuperäiset) raudat, mikä ei ollut OK, joten homma tökki kunnes keksin vaihtaa ne hyvät kuolaimet Repan suitsiin. Nyt ihmettelen itsekin, miksi kirjoitin tämän tähän, kun eihän sillä mitään merkitystä kellekään saati itselleni ole.

Niin ja ilmeisesti joudun tekemään tälle myös martingaalin. Kivaa. Ja kun satuloita ylipäänsä oppisin valmistamaan, niin olis jees. Kouluratsu tarvitsee koulusatulan.






















Se nojaa taustaan.

...ja istuu kämmenellä.


Puikulaturpa.








Nyt sitten kasaumakuvia, joita muuten tulee tästä hevosesta otettua PALJON. En osaa valita mutten voi kaikkia ladata, joten ns. kourallinen pitää tähän napsia. Näitäkin kyllä tulee lisää myöhemmin.

Selässä Offhand (Ohari), päässä halloweensuitset.







Vaahto vaan vielä puuttuisi, sitten olisi astetta realistisempi suu... Saisi sillä vaahdolla peiteltyä kuolaimen "suukappaleenkin". Jos siis ikinä keksin mistä tehdä jotain vaahtoa joka ei sotke eikä turmele mitään.







Tykkäilen tässä kuvassa siitä, miten heppa näyttää puskevan kuolaimelle.

Erotuksena, seuraavissa Repalla on sen omat suitset. Selässä Rämä. Rupesin käyttämään peiliä kuvauksessa, tosin se ei sellaisenaan edelleenkään auta koska valoa pitäisi levittää vielä laajemmin, ja joku himmenninkin (joka on niin ohut ettei se mustaisi kuvia) kelpaisi...


Kulissit sille miten näitä kuvia napsin. Varjojen kanssa tuli selvä ero.






Peilin kautta kuvattu.

Peilin kautta kuvattu.




Suitset.









Sori äärimmäisen rumista kuvista, en osaa enää. Himmentimen kanssa kaikesta tulee liian tummaa, ja nyt kun olen kuvannut ilman, on salama tappanut kaiken tekemällä kuvista samanlaisia kuin jos olisin ottanut ne kolmetoistavuotiaana...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Danke schön, tämä blogi ei ole saksalainen kylläkään.