perjantai 9. helmikuuta 2018

Namu

Nimi: Sweet Zone "Sweety/Namu"
Valmistaja/malli: Breyer Traditional GG Valentine (GG Valentine & Heartbreaker), Giselle mold.
Koko/mittakaava: Traditional (1:9).
Sukupuoli: Tamma.
Rotu: Lämminveriravuri (moldi tarkoitettu kai puoliveriseksi).
Väri: Ruunikko. Tähtipiirto ja kuonopilkku + sukka otj.
Muuta: Saatu jouluna 2017, mukana varsa (kuuluu settiin siis). 

Tämä moldi on hyvä varustettava, joten tietysti minua kiinnostaa sen pää. Tutkaillessani huomasin, että ehkä se on vähän epäsymmetrinen; en silti koe tätä ongelmaksi, koska se ei ole suurta, ja saattaa olla vain oman yksilöni ominaisuus. Kokonaisuutta se ei häiritse. Tammalla on muotoilijan (Brigitte Eberl) malleille tyypillinen puikulaturpa, tykkäilen.

Vasen etujalka on vähän epäsuora, siis edestä katsottuna, mutta se ei ehkä näy kuvissa. Ei haittaa kovin paljon; heppa on tukeva kyllä. Sivusta katsottuna kinttu on ihan oikeaoppinen. Tykkään voimakkaasti taipuneesta vuohisesta!

Tamma sai pitkän pohdinnan päätteeksi nimen Sweet Zone, viitaten siihen, miten rauhalliselta ja aloittelijaystävälliseltä se minusta näyttää. Sellainen perusheppa. Lempinimenä toimii joko Sweety tai Namu. Varsasta tuli Danger Zone eli Dani.








Tammaa syynäillessä iskee silmään kulmikkuus, joka on selkeästi dremelillä tehtyä; se ei siis ole muotoiltua, vaan hiottua, esimerkiksi saumojen poistaminen voi tuottaa tällaista. Myös jouhien tekstuuri on vähän kärsinyt dremelöinnistä. 

Tämä malli on erittäin "tack friendly" eli varusteystävällinen, sille on helppo pukea varusteita eivätkä jouhet tule tielle. Arvostan itse hitosti sellaista, että joku osaa muotoilla karvaisen ja/tai runsasjouhisen hevosen sellaiseksi, että sen voi silti hyvin varustaa.  Koska omat taitoni eivät sellaiseen vielä yllä, ja koska Breyerin karvanaamat eivät pääsääntöisesti ole varusteystävällisimpiä, päädyn hankkimaan enimmäkseen kevyitä hevosia... Tosin muutamat kylmäveriset ja ponitkin kyllä kiinnostavat! Ja oikeasti sen pitäisi tulla tunteesta, jos jotain hankkii: hevonen merkitsee enemmän kuin se, mitä sille voi pukea.

Luulenko oikein, onko tuo kuoppa harjassa (säkän edessä) tehty nimenomaan rintaremmejä ja valjaita varten?








"Polttomerkki" reiden yläpuolella. (Kyllä, hevosen reisi on juuri tuossa eikä polven alapuolella, grrr!)






Varsan (Dani) kanssa.




Otin muutamat vertailukuvat Vissyn (Cortes) ja Salman (PAM) kera. Varsinkin Vissyn kanssa näkyy hirmuinen sukupuoliero ja myös jonkinlaista kokoeroa! Salman kanssa puolestaan tulevat ilmi moldien ikäerot, kuin myös veistäjien erilaiset tyylit.





Ilmeetkin ovat ihan erilaiset...

Salmalla on todella leveä otsa; Namulle sopivat otsaremmit ovat sille liian lyhyitä.


Seuraavat ovat kasaumakuvia. Niitä oli riesaksi asti jo ennen kuin vuosi 2017 oli tarkalleen loppunut, koska arvasin toki että riemuilen tämän mallin roinakuvamahdollisuuksista. Vielä kun joskus uskaltautuisi ulos asti kuvailemaan. Ja mitä suureen kuvamäärään tulee - minusta on jossain kohtaa ruvennut tuntumaan siltä, kuin läimisin tänne peräjälkeen yhtä ja samaa asetelmaa ja kuvakulmaa. Joko jotkut hevosmallit tulee herkästi kuvattua puhki tai sitten en vain osaa kuvata tai kyhätä asetelmia siten, että vaihtelevuus säilyisi.

Kippura ratsailla... Ei se vieläkään ole paras mahdollinen ratsastaja, mutta eipä anatomialleen mitään mahda.




Selfie lapsen kanssa.


Namu Viiskytkimen taluteltavana.

Juoksutusroippeet päällä.

Kattokaa nyt ku tuo täti on varustautunu tosi asiallisesti, sen vaatteet ovat kuin luodut hevoshommiin. Sarkasmi.

Offhand ja Namu sekä kauhea ryönäkasa. En usko tuon jätkän ihan noin kelju hevosta kohtaan olevan.

Juoru ja Namu jollain yksityissellä ratsastustunnilla. Kolli sai itse varustaa ratsunsa ja teki vähän omituisia ratkaisuja... Myös martingaali on aika turha, minkä lisäksi kärpäsettömät ohjat aiheuttavat riskejä. 



Automaattipolle ei mitään turparemmejä tarvitse.


Rankahko kuvanmuokkaus.

Toinen rankahko kuvanmuokkaus.

Kolmas rankahko kuvanmuokkaus.

Omarin vanha versio on kökköäkin kökömpi ratsastaja. Pahin ongelma ovat kädet, joissa ohjat eivät kestä.

Askon vanha versio.

Kukkamoresuitsitus. Voisin kuvitella Namun hevoseksi, jolle moinen sopii aivan hyvin.


Ratsailla Lasse.


Tyyne -hiiri se siellä. (Ollapa sille kuteita...)


Arsin koeratsastutus. Testaan kaikkien uusien nukkieni ratsastustaidon helpolla hevosella ja simppeleillä varusteilla.

Bckol käyttelemässä jotain hissihirvitystä, jollaisia Namu ei tarvitse.



Kamerani alkaa tulla vanhaksi, ja tekee kuviin tuollaisia pikseliraitoja. Aina niitä ei tule. 


Sulo ja Namu kuvattuna ilman salamaa, käytin nääs kolmijalkaa.





Kuten aina, päivittelen lisää kuvia ja ehkä tietojakin, jahka syytä ilmenee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Danke schön, tämä blogi ei ole saksalainen kylläkään.