Lanttu

Nimi: Lost Wits Of The Halter Creators "Lanttu"
Valmistaja/malli: Breyer Traditional Brunello (Warmblood Stallion mold).
Koko/mittakaava: Traditional / 1:9.
Sukupuoli: Ruuna.
Rotu: Puoliverinen.
Väri: Punarautias. Otsassa tähti.
Muuta: Ei ole pahitteeksi hankkia yksi seisoskelijamalli, puoliverisenä, kun muut ovat arabitamma ja hackneyponi, ja se ainoa muu urheilukoni olisi ruma vanha lelu.

Ihmettelen tämän jalka-asentoja hieman. Kuuluuko oikean etusen olla noin "alla"? Tarkoitan, jos katsoo edestä tai takaa, sivustahan tuo ei ole yhtään kummallinen. Pistin myös merkille, että tällä on vennot vuohiset eli "karhunjalat". Sellainen rasittaa jalkoja eikä siis ole terveellistä. Nyt kun anatomia on järkevä, koska Breyer, voin alkaa etsiä rakennevirheitä malleistani - koska jokainen näistä on tietysti yksilö, eikä vain moldittain vaan myös yksittäisten mallien välillä voi olla eroja! Hevosilla jalka-asentoihin kiinnitetään paljon huomiota, koska terveet jalat ovat tärkeät, joten rakennejuttuihin perehtyminen olisi jees. Tajuan olevani vielä vähän ummikko.

Niin siis, rakennevirheet eivät ole anatomiavirheitä; rakennevirheitä löytyy oikeista hevosista, joten mikseipä myös modelleista. Kaikki mikä on todellista, on "sallittua" myös mallihevosilla. 

Brunellon rakenne on suht jytky puoliveriseksi, muunmuassa pää on paljon paksumpi kuin Cigar -moldilla. Cigarille löysäksi säädetty riimu ei välttämättä edes yllä kiinni Brunellolla. Sitten kun vertaamaan rupesin, niin tulihan se selville että Killillä (joka on juuri sitä Cigar -moldia) on tosi ruipelo ja pitkä pää, varmaan ruipelompi kuin kellään muulla urheiluhevosmalleistani - ja Cigarilla, Smartyllä, Warmblood Stallionilla ja Walking Thoroughbredilla on sentään sama muotoilija (Sue Sifton)!

En oikeasti keksi tästä mitään outoa sanottavaa. Tai no, pitää huomauttaa etten uskalla koskea tuohon häntään ehkä ollenkaan. Malli on kevyt ja häntä ohut, joten sitä ei saa käyttää tukipintana kun konia nostelee.

Tällä on myös sellainen suu, aika lyhyt ja pyöreä, etteivät kuolaimet varmaan kestä naamassa kiinni ilman kontaktiliimasta keksimääni tarrapintaa. Ilman sellaista eivät alaturparemmitkään auta (ellei käytä sitä perinteistä eli kiinnitä pelkkiä renkaita jollain tahnalla kuten sinitarralla hevosen suupieliin ensin... Muttakun sillä tekniikallahan kuolaimet asettuvat liian alas).

Yritin nimetä tämän oranssilla, mutta en halunnut sanaa "orange" osaksi nimeä, se olisi mielikuvituksetonta ja voisi viitata myös appelsiiniin. Hevoseni ei ole mikään appelsiini. Toisaalta tykkään oudoista lausenimistä, joissa ei ole pätkääkään järkeä mukana, ja sellainen tällekin sitten lopulta valikoitui: Lost Wits Of The Halter Creators, viittauksena siihen, millainen tackmakeri olen. Ja Kave - jolla jo ennestään on Brunello - on myös varusteentekijä, ja tehtaillut riimuja melko ahkeraan. Ajattelen, että järki lähtee kun riimuja tekee, ja jokainen hevonen näyttää aina paremmalta riimu päässä. Minun Brunelloni keksi itse lempinimensä, se oli vahinko, kuulin vain päässäni "Lanttu" ja se oli siinä. Tykkään kun hevosen lempinimi on jotain koomista ja siten kaukana siitä hienosta nimestä, joka sille on virallisesti annettu. 

Lantun hevoskohtainen riimu; se on satunnainen, joka vain jämähti mallin päähän.

Ruskea hackamore (otsaremmi on tummanruskea) jonka tein nimenomaan Lantulle. Poskiremmien kanssa on jotain ongelmia, jotka voivat johtua siitä kun otsiksen lenkit ovat vähän turhan väljät. Toinen, paljon isompi problema ovat nuo hackkanget, joille minulla on kriteerejä, eivätkä yhdetkään kanget tunnu täyttävän niitä. Haluaisin tälle hevoselle jotkut pienet ja lievästi vipuavat varret, mutta juuri niiden kanssa on eniten kökköilyjä... Nuio kuvassa näjkyvät pitemmät ovat vain yksi vaihtoehto; onneksi kaiken saa aina purettua osiin.

Seuraavaksi kasaumakuvatuksia. Warmblood Stallion -moldi on hyvä tack rack eli roinapuu, mikä toki ei ole ainoa syy hankkia tämä. Pidän "poseeraavista" hevosmalleista näin ylipäänsäkin.

Violetit kukkamoret! "Kukat" on tehty helmihatuista.

Koristeelliset (helmihattu)kanget...

Kuolaimet toimivat.

Heppa oikein huusi tulla kuvatuksi peilin ja oranssien suitsien kera.

Tästä tuli ajatus; Lantulla voisi olla tammamainen luonne. Ei sinänsä kyllä liity peileihin mitenkään, näistä kuvista vain tuli tuo idea.

Juoru ketjunarun lukottomassa päässä. Lantulla naamassa fightmore ja tuplaohjat... Ihankuin kaikelle tälle krääsälle muka olisi oikeaa tarvetta?

Lanttu ja Okay.

Punainen ruuna Hra Proffan ratsuna. Ratsukkona nämä ovat epäsuhtaisia, mutta eipä ollut ylipitkälle miehelle vielä sopivaa kylmäveristä menopeliksi, kun kuvasin tämän.

Murkkuhan käyttää kankikuolaimia melkein aina, mutta pitää ohjat melko pitkinä. Ideana on, että kanki vaikuttaa vasta kunon siihen syytä. Lanttua kyllä voi ratsastella vaikka kaulanarulla jos niikseen tulee, mutta on olemassa hevosia, joille on ihan se ja sama millaita varustetta niille puetaan.

Wishykin meni tykästymään punaiseen ruunaan, eikä ole asian kanssa yksin. (Omakin oikea lempihevoseni oli 'punainen ruuna', mutta puoliverisen sijaan suomipolle.)

Tämä on aivan turhan tuju rauta Lantulle, ei tarvitse kiltin hevosen suuta kiusata jollain pessoakuolaimen sukulaisella.

...ja silti piti mennä kiskomaan toista suusta. Öh.

Joku tässä räpsyssä viehättää. Kokonaisuus? Se kun sekä ratsu että rotta ovat kiinnittäneet huomionsa samaan suuntaan?

Muokki, tuossa oli joskus peili jonka yritin photoshopata pois ohjelmalla, joka ei edes ole Photoshop.

Sen yhden kerran, kun saan ängettyä ratsaille jonkun kokonaan omatekoisen nukkeni (Breyeriläiset) vaatteet päällä... Ei mennyt ihan putkeen tämä. Suloa ei yhtään arvaisi sekä professionaalikouluratsastajaksi että aikuiseksikaan.

Ratsastaja on jälleen Sulo, mutta ilman hynttyitä. Tässä kasaumassa ei muuta kuvattavaa sitten ollutkaan kuin konin naama (mikä on kyllä tosiasia noin yleensäkin kasaumissani).

Selässä Hiidenkirnu.

Tuossa vieressä on Deft jonkun köykäsen pikkuponin (pienemmän skaalan hevosen...) selässä. Pitäisi kustomoida mokoma otus joskus.

Taas Hiidenkirnu ja Lanttu.

Hopeadeesuitset, palikkaturpis ja pieni hissikuolain.

Tämä kuva taisi olla kasaumasta, jonka kasasin "ideaaliratsukko" -teemalla. Oletan, että tuntiponiksi kelpaava Lanttu voisi toimia kukkamorella ja sietää Juorun aloittelijanratsastelua, samalla kun joku asioista tietävä antaa toimintaohjeita.

Juorun möllösilmät...

Omar syvällistelee ja yrittää tajuta olevansa onnekas, kun on oma talli ja niinkin hyviä hevosia kuin Lanttu.

Kammo tekemässä hölmöyksiä... Tai vähintäänkin turhuuksia.

Luulin keksineeni nuo kaksihaaraiset ohjat itse, mutta näköjään niitä löytyy myös googlettamalla.

On se kyl sievä heppa. Onneksi ehdin hankkia ennen kuin loppuu tuotannosta!