Traditional - suitset ja ohjat

Koska olen suitsi- ja kuolaintehtailija, oli tarpeen tehdä näille erillinen sivu... Joskus kun riitti vain se että kaikki kamat - skaalasta riippumatta - näkyivät yhdellä sivulla.

Sivua päivitetty: 25/6/19 Uusia kuolaimia lisätty, suitsikuvia päivitetty. 
- 31/8/19: Lisäsin hirveän kasan ohjia (eikä se edes sisällä kuin osan siitä mitä kokoelmassa on!). Tein kuolaimille lopulta oman erillisen sivunsa, kun ne rupesivat viemään tilaa täältä. Yllätys. Tarkoitus ei kyllä ole laittaa esille kaikkea mahdollista...
- 20/10/19: Uusia suitsia lisätty; niissä on kaksihalkoisia niskaremmejä!

OHJAT 

Teen aika paljon ohjia, koska ne ovat, no, yksinkertaisia tehdä. Lisäksi tykkään kokeilla eri materiaalien ja paksuuksien ynnä pituuksien toimivuutta (kuten sitä kuinka hyvin ne kestävät nukeilla käsissä ja roikkuvatko ne löysinä luonnollisesti). En oikeastaan ikinä kuvaa ohjia sellaisenaan, joten tämä kuvasato on hyvin yksipuolinen siihen nähden millainen ohjakokoelmani oikeasti on.(Yksi syy kuvaamattomuuteen on se, kun ohjien kuvaaminen on aika vaikeaa, eikä joitakin näistä edes saa aseteltua kuviin siten että räpsyistä tulisi katsottavia.)

Nahkanauhasta tehtyjä ohjia. Ohennetuissa nurja puoli on vaaleanharmaa. Oli ohennettu tai ei, tämä nauha elää omiaan eikä siis roiku melkein mitenkään, jos ei erikseen muotoile (tai ehkä käsittele?). 2018.

Joistakin ohjista ohensin vain päät, joihin tulee liimaa, kuten kaikkien ohjien koukkupäät.

Ohennettua ja ohentamatonta... Nämä leijuvat tässä ihan itse, pidin vain kiinni sen verran että sain käteni ulos kuvasta. Kertoo tämän nauhan realistisuusarvosta se, ettei ohja roiku itse.

Ohjasperien liukusolki.

Ohjasperien liukusolki.

Ohjasperien liukusolki.

Kyhään ohjia yleensä erissä, ja teen kutakin väriä ainakin kaksien ohjien verran; yhdet leveämmät, joissa on ohjasperissä solki, ja yhdet kapeammat, joiden ohjasperissä on rengas tai ei mitään. Teen kapeista, soljettomista ohjista yleensä pitemmät kuin noista solkisista. Miksikö? Koska otan huomioon sen, että voidaan tarvita kahdet ohjat yksiin suitsiin, jolloin kankiohjan pitää olla kapeampi ja pitempi kuin nivelohjan, jotta siinä on "löysyysvaraa". Kanki- ja nivelohjien pitää nääs erottua satulasta käsin (erään vanhan "Hevosharrastuskirjan" mukaan), jolloin nivelohja on se jossa saa olla solki. Sitten taas, jos ei ole kuin yhdet ohjat, on se ja sama mitkä ohjat ottaa, mutta yleensä ne ovat myös noita soljellisia ja/tai paksumpia, mutta tärkeintä on etteivät ohjat ole liian pitkät ja kapeat (ohjasperistä viis).

Kahdet siniset nahkaohjat hopeanvärisillä metalliosilla. Näissä on ohjasperissä koukkusolki, jonka tulin joskus kehittäneeksi. Paksut ja aika jäykät ohjat, mutteivät käy hermolle.

Kahdet siniset nahkaohjat kullanvärisillä metalliosilla.

Kahdet pinkit nahkaohjat, joista toisissa on tummat teräksenharmaat (?) ja toisissa kullanväriset metalliosat. Ihan hyvät ohjat kyllä, nahka on pehmeää ja roikkuu luonnollisesti.

Pinkkejä ohjia, joissa on ohjasperissä välirengas. Nämä ovat siis kankiohjia, jos mukana on myös toiset (soljelliset) ohjat.

Myrkynvihreät ohjat. Ohjasperissä koukkusolki.

Myrkynvihreät ohjat, ohjasperissä välirengas.

Kapeat vihreät kankiohjat sekä kolmet siniset ohjat (jotka myös voidaan laskea kankiohjiksi).

Seuraavaksi höttönauhaohjia. Ne on tehty samasta aineksesta kuin jotkut riimut, ja se aines ei ole löysyyttä nähnytkään, joten näiden kanssa saa aina vähän kikkailla. Olen tehnyt tällaisia paljon, mutta ne toimivat parhaiten kasaumissa, joissa ohjia ei pidetä löysällä (koska materiaali ei vain yksinkertaisesti roiku kuten nahka). Nuket kuitenkin saavat näistä ihan hyvän otteen, yksilöstä riippuen.

Pinkit höttönauhaohjat. Ohuet ja tosi hyvät! Ohja on yhdestä kohtaa rikki, muttei niin pahasti että se estäisi niiden käyttöä.

Limenvihreitä höttönauhaohjia. Kuten näkyy, näiden kuvaaminen sievästi on täysi mahdottomuus.

Ruskeita höttönauhaohjia.

Punaisia höttönauhaohjia.

Loput ovat nahkaohjia, jotka ovatkin niitä parhaita. Osan nauhoista olen tehnyt alusta pitäen itse, osa taas on vain leikelty valmiiksi järkevän tuntuisista paloista.

Kasa parhaista parhaimpia ohjia.

Perushyviä ohjia pehmeästä mustasta nahasta, jossa on kyllä hyvin "karvainen" lihapuoli. Tehty 2017. Materiaali on samaa mistä olen tehnyt paljon suitsiakin. Yksissä ohjissa on heijastinnauhaa. (Jotkut näistä myös päätyivät osaksi suitsisettejä.)

Edellämainittujen ohjien ohjasperiä, joissa on kielisoljet ja viisireikäinen remmiosa.

Tummansinisestä ja harmaasta nahasta tehtyjä pehmeitä ohjia, melkein yhtä hyviä kuin edellisetkin. Osa on tehty 2017, osa myöhemmin. Näistä on olemassa myös sellaisia versioita, joissa on soljen tilalla välirengas.

Sinisen ja harmaan nauhan ero. Näitä nahkoja ei pysty ohentamaan (veitsellä), jolloin solkien käyttö voi olla vähän tökeröä - onneksi niitä ei ohjista kuulukaan availla!

Paksuhkoa, pehmeää umpimustaa nahkaa. Tein nämä ehkä 2018. Nauhaa ei pysty ohentamaan, jolloin se ei ole parasta mahdollista, mutta se kelpaa juuri ja juuri reikäremmillisiin varusteisiin. Suhtaudun näihin ohjiin aika ristiriitaisesti juuri siksi, kun en osaa päättää ovatko ne liian tönköt vai ihan kelvot...

Itsetehdystä nauhasta tehdyt ohjat. Varmaan ensimmäiset laatuaan ikinä. Olen sittemmin tehnyt näitä muutamia lisää mm. ruskeana.

Vasemmalla paksumpi musta ohja,oikealla omatekoinen. Niissä on erisävyiset lihapuolet.

Vasemmalta: Hyvää pehmeää nahkaa, tummansinistä nahkaa, ja omatekoista.

Punontanahkanauhan lihapuolesta tehdyt ohjat, joissa kaksihalkoiset päät. Ideana on, että ne saa kiinni kaksiin kuolaimiin, samalla kun kädessä on silti vain yhdet ohjat.

Edellämainitut ohjat.

Satiininauhasta tehdyt 3 mm leveät ohjat. Kokeilin vaan. Lokakuu 2019.

SUITSET

Olen aina halunnut tehdä suitsia, mutta vasta kesällä 2017 se alkoi muodostua sen verran helpoksi, että pystyin aloittamaan niiden tehtailun. Osittain tämä johtuu siitä, kun kielisoljet kävivät tutuiksi. Ne lisäävät yksityiskohtaisuutta ja helpottavat suitsien pukemista ja säätöä, joten en hevillä enää palaa liukusolkikulttuuriin. Suitsilla on monesti nimet, tämä muunmuassa helpottaa niiden järjestelyä tiedostoissa ja blogissa.

Hackamoresuitset ("Simppikset"), mustaa nahkaa. Vanhat, mutta edelleen kuvattavat, olkoonkin etteivät mitat aina istukaan... Tehty 2014.

Knotbrowband, 2017, ja sen kolme kehitysvaihetta. Nämä ovat ne suitset, jotka tein kauhealla äheltämisellä, että olisi edes jotkut suitset mitä traditionaleille pukea. Sen jälkeen tein Kavelle yhdet paremmat, ja mopo lähtikin käsistä.

Kavelle tehdyt 'näyttelysuitset', tai ainakin niistä puuttuu turpiksen poskiremmi. Kesä 2017. Remminleveydet näyttävät varsin epävakailta... Sitä se teettää kun tekee itse kaikki nahkanauhat!

Läpimurtosuitset, 2017. Kotiin jäänyt kopio Kavelle tehdyistä suitsista, joille näiden nimi sopisi vielä paremmin.

Kesällä 2017 tehdyt oranssit suitset, eräät ensimmäisistä 'kunnollisista'. Settiin kuuluu martingaali ja ylipitkät ohjat. Nahka on huonoa ja noin ohuena hajoamisherkkää, eikä tykkää olla kielisolkikäytössä. Kuolain pysyy paikallaan alaturparemmin avulla, koska siinä on suukappaleessa taitos. Leukaremmi on hajonnut pari kertaa valmistusvaiheessa, joten se tulee jätettyä aina löysäksi. Suitsissa on turhaa säätövaraa.

Ylläolevan kollaasin suitsi-mart-ohjasetti.

Blingisuitset, jotka on tehty kiiltäväksi pinnoitetusta nahasta. Näiden teko oli kauheaa; kokeilin, mihin tuosta aineksesta on, jos sitä ei parantele ennen remmien tekoa ja kasaamista. Ohentamattoman nahan vuoksi suitset ovat tönköt. 2017.

Viinisuitset, 2017. Kaikilla lisukkeilla ja vähän ylimääräiselläkin. Olin päässyt kunnollisen suitsenteon makuun. Settiin kuuluvat mätsäävänväriset ohjat.

Deepunaset, viininpunaisesta nahasta tehdyt perussuitset kaikilla perusosilla. 2017. Leukaremmissäkin on kaksi solkea. Puen näitä nykyisin enimmäkseen karjahevosille ja Salmalle, koska säätövaraa ei ole ihan överiksi asti.

Dreamyn suitset, tehty alunperin 2017. Vuonna 2018 poistin otsaremmin, leukahihnan ja kuolaimet ynnä kankihihnan, joiden tilalle tuli toisen korvan lenkki ja kunnon kuolain + sopiva kankihihna.

Halloweensuitset, tehty halloweenina 2017. Yhdet parhaista, vaikka vanhentuneet jo ovatkin. Kuvassa näkyvät ohjat ovat samaa ainesta suitsien kanssa, ja niinikään eräät parhaista.

Lokerikontäytteeksi tehdyt suitset... Otsaremmi on ohennetusta nahasta kierrätettyä lihapuolta.

Kilsaturpis, 2017. Hirmu huonot ja tylsät mutta ajavat hommansa. Nimi tuli siitä, kun näissä oli hyvän aikaa överipitkä turpahihna, jonka sittemmin lyhensin.

Kilsaturpis kesemmällä 2019. Huomasin, ettei kyseinen suitsitus päätynyt juurikaan kuvauksiin surkeutensa vuoksi, ja tarvitsin jotain mistä askarrella hackamoreja, joten otin nämä kohteeksi. Muokkaus ei ollut suurta: tein otsaremmin keskelle solmun, jotta se lyhenisi sopivaksi, irrotin turpiksen ja kiinnitin sen hackamoren turpaosaksi. Hackamoren kanssa aiemmin liian lyhyet poskiremmit ovat vain eduksi, kun kanget saa säädettyä oikealle korkeudelle. Kuvassa turpaosa on turhan alhaalla, koska kankihihnasta loppui pituus kesken ja liian kireälle kiskottuna suitset sekä kankien asento menevät epämuotoon.

Hopeadee, 2017, sai jossain välissä turpiksen. Nimi pysyy vaikkei kuolain olekaan aina D -mallia.

Hopeadee sai kesällä 2019 uuden turpiksen, kun etsin tuolle tiiliskivelle käyttöä. Sen ns. pehmuste on itseasiassa kova ja paksu pala ohentamatonta satulanahkaa(?), josta teen nahkanauhoja vuolemalla sileän pinnan irti (ohennusveitsellä). Sain myös tarpeekseni turhan pitkästä kuolainniskaremmistä, joten kaivoin lokerikosta sille korvaajan.

Kultadee, 2017. Hopeadeen aisapari ja samanlaisen ruipelo-otsiksen omaava.

Tutoriaalisuitset, jotka sopivat kylmäverisille. 2017. Lisukkeita tuli ja leukaremmi vaihtui 2018.

Kokeellisesti huonosta nahasta tehdyt suitset. 2017. Nämäkin toimivat pelkkänä lokerikontäytteenä.

Vihreät ponisuitset. 2017.

Isopäisille hevosille tehdyt violetit suitset (violetit drafterisuitset). 2018.

Tummanpunaisesta nahasta tehty kukkamore. Mätsääviä ohjia ei ole. Nahka on rupua, koska parhaat palat menivät aikaisempiin projekteihin. 2018.

Violetti kukkamore. Jos hackamoreosuuden riisuu pois, tästä saa ihan perussuitset ilman turpista. 2018.

Oranssin nahan rippeistä tehdyt niukasti säädettävät suitset (riisusuitset), 2018. Sopivat ohjat löytyivät lokerikosta.

Reizvoll sai omat suitsensa melkein heti tultuaan tammikuussa 2018. Olen aika onnellinen, koska nyt minulla on paitsi sekä ns. unihevonen että myös sille kuuluneet oranssilla topatut hackamoret! Nivelkuolain poskiremmeineen on ängetty mukaan ihan materialismin riemusta, ainahan sen saa irti jos haluaa. Sama koskee alaturpista.

Reizvollin suitset ilman nivelkuolainta ja alaturpahihnaa. Tältä niiden kuuluisi näyttääkin.

Mustat blingi-nahkanauhasuitset, alkukesä 2018. Pehmusteena rankasti ohennettua blingipintaista nahkaa. Leukaremmi lyhennetty ja muutakin ehostusta tehty loppuvuodesta 2018.

Suklaasuitset, alkukesä 2018. Nauha on ensin ohennettu ja sitten leikattu kahtia. Se ei jousta eikä ole tarpeeksi leveää, joten kielisoljet piti korvata liukusoljilla (jotka ovat kamalia ensinmainittujen jälkeen). Turpiksen pehmusteena samaista nahkaa kaventamattomana. Otsaremmille tuli sama kohtelu, mutta vielä kapeampana.

Sukulakusuitset, kesä 2018. Samaa tavaraa edellisten kanssa. Suklaanväriset pehmusteet ovat ohentamattomia, josta syystä remmit pitää sulkea kunnolla, jotta suitset pysyvät päässä.

Lakusuitset, samaa tavaraa edellisten kanssa. Kesä 2018. Pehmusteet ovat ohentamatonta mustaa nauhaa, joten soljet pitää sulkea kunnolla jottei roina lähde lentämään. Näistä tuli myöhemmin Vissyn hevoskohtaiset suitset, ja niihin on lisätty remminpidikkeitä.

Rankasti taittuneesta vihreästä nahasta kesällä 2018 tehdyt suitset. Ohjatkin tein settiin mukaan, mutta katsokaa nyt niitä... Eivät nämä kovin kuvattavat ainakaan tässä vaiheessa vielä ole.

"Veripalttusuitset", kesä 2018. Nahka on oikeasti melko kuivuneen veren väristä, siitä nimi. Leukaremmin ketju ja otsaremmin valkoinen pehmuste on kierrätetty vanhoista, kesken jääneistä varusteräpellyksistä.

Kokeellisesti hyvin pehmeästä nahasta tehdyt ruskeat suitset, kesä 2018. Vaaleanpunaiset pehmusteet ovat mokkanauhaa. Näiden kanssa meni hermo, koska nahka ei kestänyt reikiintymistä, joten lisää suitsia en tuosta nahasta enää tee.

Violetista kiiltonahasta tehdyt suitset, 2018. Nahkaa piti ohentaa reilusti, jotta siitä sai edes jotenkuten taipuisaa suitsia ajatellen. Näiden omistaja on eräs nukkeni, se käyttää näitä koulutusvälineenä.

Okayn suitset, 2018.

Ohennetusta ruskeasta kiiltonahasta tehdyt tylsät suitset. 2018.

Suklaanruskeat perussuitset, tehty marras/joulukuussa 2018. Sopivat parhaiten quartereille ja muille karjahevosille.

Tummanpunaiset drafterisuitset, marras/joulukuu 2018. Nahka on rupua, joustavaa; parhaat palat menivät jo, joten käytin sitä mitä vielä liikaa löytyy. Otsa- ja turparemmin pehmusteet on kierrätetty vielä surkeammasta nahkapalasta, jota olen käyttänyt reijitysmattona. Näihin käyttämäni liima saattaa olla hyvää, mutta kuivuu ihan liian nopeasti (ja seitittää) tällaisia pikkurupeloita ajatellen, minkä lisäksi liimaus antaa herkästi periksi jos sitä repii auki.

Siniset kouluratsastussuitset, marras/joulukuu 2018. Näiden kanssa vähän kikkailin, ja menetin hermojani etenkin turparemmin kanssa. Jossakin päin niskaremmiä on yhtenäinen niskaosa ja siis kaksi poskiremmiä samassa, mutta sekin meni rikkoontumaan (ei näy kuvista).

Tuntisuitset, marras/joulukuu 2018. Sopivat pienempiin päihin ihan hyvin (eivät mahdu Rispulle). Tehty käytännössä roskasta, joka ei toiminut muissa projekteissa.

Kouluratsastussuitset ohuesta nahasta (Fragiledressage), marras/joulukuu 2018. Jokin kummallisuus näiden kanssa tapahtui, ja tappelun päätteeksi voin sanoa vähän pitäväni näistä. Vaikka suitsitus onkin liukusolkinen ja ihan kamala pukea kenellekään.

"Yksniskasuitset", eli suitset joissa on vain yksi niskahihna. Suunnittelin nämä mm. Smarty Jones -moldille ja muille joilla on vaikeasti varustettava niska. Kevättalvi 2019.

Mustat perussuitset paksuilla blingilisukkeilla. Kuten näkyy, niihin saa alaturpiksen. Helmikuu 2019.

Mustat koulusuitset sinisin pehmustein (turpiksen pehmustetta on jo kavennettu, ei näytä enää noin littanalta). Helmikuu 2019.

Pienille puoliverisille sopivat (ehkä hitusen reilut) herkullisenruskeat suitset. Maaliskuu 2019.

Herkullisenruskeat ponisuitset, joissa kerrankin on erillinen niskahihna turpikselle... Tehty tasan 30/4/19 ja nimenomaan siksi kun tarvitsin kuvausjuttuihin ponisuitsia.

Ruskeat koulusuitset, heinäkuu 2019.

Mustat perussuitset, jotka tein lokakuussa 2019 tutoriaalia varten.

Ruskeat "terapiasuitset", lokakuu 2019. Nettikaverini, kanssamallari, ehdotti, josko tekisin 'terapiaratsastukseen sopivat' suitset, ja muistin itse tuon että turpiksessa voi olla renkaat ohjille. Nämä ovat myös ekat suitset ikinä mihin olen tunkenut kaksihalkoisen niskaremmin, jolloin suitset ovat aiempia eheämmät ja symmetrisemmät.

Ludin suitset, lokakuu 2019. Sen naama on liian pieni tökeröille tuplakuolainsuitsituksille, joten kikkailin tähänkin tuon rengaspääosan turpikseen. Kakkoskuolainposkiremmit otin pois (ne päätyvät osaksi jotain toista settiä omana aikanaan).

Kylmäverisille sopivat suitset, jotka tein tälle kyseiselle mallille omiksi. Lokakuu 2019. Tuo nauha on muuten tehty leikkaamalla punontanauhaa pituussuunnassa, jolloin se on sopivan levyistä reikiinnytettäväksi.

Mustat terapiasuitset. Lokakuu 2019. Kaava on sama kuin edellisissä vastaavanlaisissa, mitä nyt turpiksessa on tuon rengaspääpalan alla leveämpi kaistale. Turpahihnan pehmuste on oikeasti tosi pehmeä, mukavan tuntuinen sormelle. (Tuollaiset materiaalit voivat oikeasti suojata hevosmalleja kulumiselta.)

Piti tehdä hackamore, mutta tuli hackamore ylimääräisen normiturpiksen kanssa. Sekä siinä että hackiksen turpaosassa loppuvat pituudet kesken, mistä syystä en voi pukea tätä räpellystä kovin suuripäisille malleille. Lokakuu 2019. (Tuo otsaremmi on tehty yhdessä isossa erässä muutaman muun kanssa, ja on eri nahkaa kuin suitset. En ehkä pidä siitä mittojen kanssa pelleilystä, joten teen otsiksia sitten yhden kasan kerralla.)

Fightmore -suitset. Nämä ovat näitä monitoimi- ja hirviövirityssuitsituksia, jollaisia voi tulla vastaan täysikokoisenakin, mutta ei kovin usein. Pienoismallarit eivät näitä yleensä tee, ja minullakin motiivi on vain se kun haluan huudella eläinten oikeuksista ja esineellistämisen typeryydestä. Koen kuitenkin erittäin kiinnostavaksi sen, miten kekseliäitä ihmiset oikeasti ovat olleet, kun tavoitteena on ollut pelkästään pakottaa iso saaliseläin tekemään milloin mitäkin tai liikkumaan (pää) jossakin asennossa... Lisäksi olen perehtynyt suht paljon suitsien sovittamiseen, joten näen kyllä että näissä on monesti säädetty turparemmit liian alas. Se on ikäänkuin osa ilmiötä, joka näihin liittyy. Minulla myös on tietyt nuket jotka suosivat kyseenalaisia hevosenkäsittelytapoja ja pukevat näitä kammotuksia eläimilleen.

Fightmore, 2018. Ensimmäinen laatuaan ja edelleen ihan yhtä kamala koota ja pukea kenellekään. Mutkikkaat kuolain- ja ohjasviritykset tietysti tekevät näistä suitsista entistä friikimmän näköiset, mikä on ihan jees. Turpiksille ei ole ainakaan vielä erillistä poskiremmiä, mutta sellainen olisi tarpeen...

Fightmore sai lokakuussa 2019 erillisen niskaposkiremmin turpikselle. Helpottui pukeminen aika lailla.

Punainen fightmore, kesä 2018. Monitoimisuitset, joissa kaksi epätyypillisesti kiinnitettyä leukaremmiä takaavat sen, että otsaremmin lenkit ovat täysin turpis- ja kuolainniskaremmejä varten. Alempi leukaremmi pitää huolen, ettei turparemmin poskiremmi nouse silmille; kankiposkiremmi tarvitsisi myös omansa. Pehmusteet ovat kirkkaanpunaista mokkanauhaa. Säätövaraa on turhan paljon. Remminpidikkeitä on tarkoituksella aivan överimäärä.

Punaisen fightmoren settiin kuuluu myös hackamoreosia (turparemmi ja kankihihna). Turpis kiinnitetään erikseen soljilla.

Oranssi fightmore, kesä 2018. Nahka on huonoa, mutta kyllä sitä käyttää. Turparemmikeksintö muistuttaa meksaria. Suitsiin kuuluvat myös hackamorekankien kiinnitykseen tarkoitetut lenkit, joissa on "koukkusoljet". Suitset ovat symmetriset, eli solkia on sama määrä molemmin puolin.

Ruskea fightmore, lokakuu 2019. Tämä on nyt ensimmäinen kokonaan itse askarrellusta nauhasta tehty fightmoresuitsitus, eikä siitä puutu oikeastaan mitään mitä noissa muissakin on; löytyy erilaisia kasaamistapoja ja kaikkea turhaa, kuten normiturpis, hackamoreturpis ja alaturpiskin vielä. Ja joudun jossain välissä räpeltämään tähän settiin lyhyemmät hackposkiremmit, lyhyemmän leukaremmin solkiosan (ylemmässä kuvaparissa voi ehkä nähdä ettei sitä saa tiukalle) ja ainakin pari soljellista kankihihnaa ruskeana (tuo mustahan ei kuulu settiin).

Minä todellakin toivon, etten joudu tekemään vielä uusia sivuja vain jotain suitsia ja kuolaimia varten... Sellainen menisi jo liiallisuuksiin. Joo, meni liiallisuuksiin - tein kuolaimille oman sivunsa.