Traditional - vanhaa tackia

Tällainen läpileikkaus vanhasta varustetuotannostani. Skaala on traditional, koska en jaksa blogittaa mitään muuta enää nykyisin. Lisäksi tämä vain on ainoa skaala, johon olen tehnyt niin paljon tackia, että jotain kehityskaarta voi ihan oikeasti nähdäkin.

Sivua päivitetty: 13/5/19 - Sivu luotu... En tiedä tulenko koskemaan tähän kovinkaan paljon, koska vanhaa ei tunnetusti tule lisää.

Jos tätä blogia (tai vaikka The Tuherrusta) lukee sellainen ihminen, joka minitackia nähdessään sanoo "en pystyisi tuohon", niin... En kyllä pystynyt minäkään. Siksi tämä sivu lienee hyvä olla, koska se todistaa (minua parempien tackmakerien gallerioita näkemättömille?), ettei kukaan tee jotain miniatyyriroinaa ykskaks opettelematta ja tutkimatta, miten jokin juttu valmistetaan. En koe olevani hyvä varusteenteossa, aina on jotain tappelemista ja jossakin on vikaa, mutta kehtaan sanoa että tekemällä oppii. Se ei ole ihan turha sanonta.

Varustehistoriikki lyhyesti: Aloitin varusteenteon vuonna 2013, kun ostin Tiimarista korutarvikkeita juurikin kokeillakseni saanko niistä mitään aikaiseksi. Ensin se ei ollut hauskaa (vain sekavaa), mutta tehtyäni enemmän aloin pitämään varsinkin riimujen tekemisestä Schleicheille, ja rupesin saamaan ideoita. Olin pitkään riippuvainen ostettujen nauhojen käytöstä, mutta ajan myötä opettelin tekemään itse nahkanauhoja (ne ovat nykyisin parempia kuin ostetut). Hyvin kauan pahin maneerini varusteenteossa on ollut laittaa liikaa säätövaraa, ynnä tehdä liian lyhyitä solkipaloja juurikin sen säätövaran (jokaiselle hevoselle sopivuuden) takaamiseksi. Solkityyppi on alunperin ollut liukusolki, mikä muuttui joskus vuoden 2017 aikana kun keksin miten tehdä kielisolkisia suitsia.

Hyvin kauan minulla oli traditional -kokoelmassani ainoastaan Remu, Salma ja Spilli (tuolloin vielä keskeneräinen ja identiteetitön), ja Remu oli ainoa jolle pystyin tekemään kunnolla varustetta. Minua ylipöänsä kiinnosti eniten pukea konia, jonka suuhun pystyi laittamaan kuolaimet... Breyereihin ei ollut kauheasti kosketuspintaa (eikä Salma ole sieltä mielenkiintoisimmasta päästä sekä moldinsa että vähän hutaistun värinsä kanssa). 

Kuvanlaatu voi muuten olla paikoin luvattoman karsea - kuvien iästä riippumatta... En aina jaksa panostaa kuvaukseen, ja se on tavallista vaikeampaa silloin kun kuvattava asia ei ole kovin kiinnostava, ja tylsiähän nämä vanhat romut tuppaavat olemaan.

--------------------------------------

RIIMUT JA NARUT

Aloitin tackin teon vuonna 2013, ja yksi tärkeimmistä tavoitteistani olikin tehdä rakenteeltaan oikeaoppisia riimuja, joiden niska- ja turpahihnoja voi säätää.

Ketjuposkihihna, riimu jossa on taluttimena ketju. 2014.

Remun musta riimu, tehty vissiin 2014. Tätä riimua ei enää ole, koska pistin sen paloiksi kierrättääkseni nahkaosat (tuo nahka on liian hyvää, ja se on loppu...).

Punainen packriimu, jossa on liukusoljet ja turhaa säätövaraa. 2014.

Showriimu (en tiedä miksi nimesin sen noin), varmaan ensimmäinen itseleikatusta nahkanauhasta tehty traditional -koon riimu. Ruma kuin mikä ja on maailman epäkäytännöllisin. 2014. Kävi kerran läpi muutoksia; kielisolkiintui ja reikiintyi.

Vanhin korutarvikkeista (jostakin nauhasta) tehty riimu. 2013. Runsaan riisumisen ja pukemisen myötä on riimun niskaremmi alkanut haurastua, joten päätin 'eläköidyttää' sen keväällä 2019.

Samaa sarjaa edellisen kanssa, mutta sininen ja vähän parempi. 2014.

Vanhoja riimunaruja, tosin tuo musta räpäle taitaa olla myös ohjat. 2013 tai 2014.

Tuo sininen on kulutettu, jotta näyttäisi nuhjuuntuneelta vanhalta narulta. 2013 tai 2014.

SUITSET, OHJAT, KUOLAIMET

Tuossa 2018 kuvasin vanhoja suitsia Breyerille puettuna, jolloin niiden rujous tulee ihan eri tavalla esille kuin barbihepalle puettuna. Näytän kaikista suitsista 1-3 kuvaa (koska kollaaseja ei ole) riippuen siitä onko niihin tehty muutoksia ajan mittaan vai ei.

Hiekkasuitset, 2013. Tein nämä alunalkaen classiceille, joille ne eivät sopineet, joten muuntelin suitset traditionaleille (joille ne olivat aivan yhtä huonot). Yritin tässä keväällä 2019 kuvata näitä kasaumakäytössä, eikä päästy edes studiolaatikkoon asti, kun hermoni paloivat. Heh.

Punaruskeat (oikeastaan oranssit) nahkasuitset, joissa on kuparin ja kullan värisiä metalliosia. Tehty 2014. Nämä suitset ovat aina olleet niin vaikeat käyttää ja myös niin hauraat ettei niistä ole ollut muuksi kuin koristeeksi.

Remun hevoskohtaiset suitset, tehty varmaan 2014. Nämä ovat edelleen ihan käyttökelpoiset, mutta vain niin tylsät ja lelumaiset etten kehtaa niitä kuvauksissa käyttää...

Remun suitset Repalle puettuna. Kyllä näkyy rujous...

Kultaketjuotsis, 2016 (ehkä). Turparemmejä en jaksanut opetella, mutta tuplakuolaimet oli ihan pakko voida hepalle pukea! Outoa. Tai sitten ei.

Kultaketjuotsis vuonna 2018 muokkauksen jälkeen; vaihdoin otsaketjun nahkaiseen ja lyhensin niskaremmejä. Poskiremmitkin taisin pidentää, jolloin mitään ei tarvinnut heittää pois.

Packbridle, 2016. Tavan mukaan tämäkin on säätövarahirviö. Ensimmäiset suitset joihin tein minkäänlaisen turparemmin (Hiekkasuitsia ei lasketa), saati alaturpiksen. Tuo naruleukaremmin spiraali on vääntynyt käytössä.

Packbridle vuonna 2018. Trimmailin siihen ainakin uuden leukaremmin ja jonkin (liian lyhyen) alahihnan sen ja turpiksen välille.

Mustaturpis, 2016. Sekasotku joka ei päässyt puusta pitkälle.

Mustaturpis vuonna 2018, muokkailut (turpikseen ja oransseihin poskiremmeihin tuli kielisoljet) tein joskus aiemmin.

Höttönauhasuitset... Tehty vissiin 2015. En ole näistä koskaan tykännyt, toimivat lähinä jonain lokerikontäytteenä tai testisuitsina eri jutuissa.

Seuraavaksi ohjia. Jostain syystä meni todella kauan, että aloin tehdä ohjia vain ohjina; kauan niissä piti olla sellaisia lisukkeita, joita ohjissa ei oikeasti ole (tietääkseni ikinä), eli mahdollisuus muokata niistä riimunaru. Ohjani olivat pitkään tavattoman kömpelöitä, mutta nykyisin tilanne on onneksi aivan toinen.

Mokkanauhaohjat. Toisessa päässä korulukko ja toisessa koukku, keskellä kummallinen solkiviritys. Tehty varmaan 2014 ja ovat ylipitkät ja tönköt.

Tummanruskeat naruohjat, tehty ehkä 2015.

Mustat naruohjat, koukkukiinnityksellä. 2014 tai 2015. Ohjasperissä on solmu. Nämä ovat todella pehmeät ja aika löysän näköisiksi asettuvat, ihanat ohjat, mutta ovat vanhentuneet.

Oranssit nahkaohjat, 2014 tai 2015. Ylipitkät ja liian leveät, kömpelöt ohjat, mutta ainakin ne ovat löysät. Muistan kun tuo ohjasperien kielisolki oli tosi hauska juttu, ja nyt sekin on vain ylisuuri.

Hiekkasuitsien ohjat, varmasti tehty ainakin 2013.

Paksut, pehmeät naruohjat, joissa typerät kiinnityskeinot. Kivat mutta ylipitkät.

Simppis -suitsien ohjat, 2014. Samanlaiset kuin uudemmat ohjat, mutta nauha on leveämpää (tuon kun leikkaisi pituussuunnassa niin saattaisi saada sitä nykyistä normileveyttä) ja ohjat ovat muutenkin aivan liian pitkät.

Kuolaimet ovat mielenkiintoisia, mutta itselläni ei ole juurikaan toleranssia sinitarrakiinnitykselle, joten tein varhaisimmat kuolainkeksintöni vain Remulle. Sen suuhun tulikin rakennettua kaikenlaista turhaa täytettä, jolla saattoi kuitenkin olla arvoa sikäli että siihen perustuu myös nykyinen tapani tehdä kuolaimia 'suuttomille' hevosille. Varsinkin kankia olen aina halunnut rakentaa ja tutkia, vain siksi kun niissä on vipuvarsi ja monta eri painepistettä.

Jenkkigag, jossa on ketjusuukappale.

Bauchertesti, joka ei koskaan toiminut.

Korupiikkikanget.

Tappovääntöpelhamit; ensimmäiset pelhamit jotka olen ikinä tehnyt! Nivelrenkaiden kiinnitys oli pitkään ongelma. 

Edelliskuvan pelhamit. Suukappaleessa oleva portti ei tuohon aikaan vielä oikein mahtunut Remun suuhun (kesti vuosia ennenkuin eestyin pidentämään sen suuta).

Perusnivelet.

Portilliset peruskanget, tai on, onhan näissä mittauskämmejä. Kankiketju on osa kuolainta eikä sitä ole tarkoitus irrottaa.

Puolympyräkanki, tai pelham, tehty ehkä 2016. Melkoinen härveli.

Remun "rupelotappopessoa", ihan toimiva systeemi edelleen. Ruma vain.

Toimiva baucher, mitä nyt jäätävän ruma sellainen.

Uupelhamit, tehty mahdollisesti jossakin 2014 ja 2016 välillä. Näistä alkoi kunnollinen pelhamintekotapani, kun keksin ettei nivelrenkaiden itseasiassa tarvitsekaan olla pyöreät...

Vahvi pitkä. Ei ole ollut sen kummemmassa käytössä.

Vahvi nysä. Tämäkin on melkoisen toimimaton viritys. Ainakin opin ettei tuosta paksusta langasta kannata tehdä muita kuin perus nivelkuolaimia.

Ässäkanget. Loppujen lopuksi nämä näyttävät varsin tehottomalta härveliltä.

SATULAT

Niinkuin voi vähän nähdä, satulanvalmistukseni ei ole kehittynyt paljoakaan menneitä paremmaksi... Unohdan muuten aina, että koska ns. satulani ovat rungottomia, niitä kannattaisi kutsua ennemmin lärpyköiksi (tai rungottomiksi satuloiksi, mutten tiedä miten sellaisiakaan tehdään oikeaoppisesti).

Kyllä, tämä on satula. Tehty varmaankin 2014. Hyvää nahkaa meni hirveästi haaskuun kun käytin sitä tähän.

Seuraava yritys... Saatoin tehdä tämän viimeistään 2016 päätelleen siitä, että sitä on kuvattu aika myöhään.

VALJAAT

Näitä en ole koko hevosmallarinurallani tehnyt paljoa; enimmät valjaat tein Schleicheille, joiden kanssa niille löytyi kunnolla käyttöä (vankkurit!). Traditionaleillani ei ole mitään valmista vedettävää eikä tilaa valjakoiden kuvaamiseen, enkä tajua valjaiden rakentamisesta mitään, joten homma on vähän jäänyt. 

Kantojuhtavaljaat, tehty varmaankin 2014 tai 2015.

MUUT

Kuolainten ohella olen tykännyt tukia myös martingaaleja, joten sellaisia on tullut tehtyä jonkin verran. Ei se näistä (tai uudemmistakaan) askarteluista hyviä tee, mutta ainakin niitä on. Martingaalien ohella olen tehnyt myös ylimääräisiä remmejä, kuten kaulapantoja ja kaulahihnoja, oli niille käyttöä tai ei. 

2015? Tämä martingaali toimisi edelleen, jos ei olisi liian suurpiirteinen. Lisäksi tämä saattaa olla ainoa martingaali, johon olen tehnyt säätövaraa noihin ohjiin meneviin remmeihin.

Samaisen martingaalin osia.

Nahkavyö/kaulanaru ja kaulapantoja.

Kaulapanta, jokin ketju (ei enää hajua mikä), irlantilainen martingaali, kaulanaruja.

Kukkuu. Nyt kun nämä vanhat kammotukset on käyty läpi, voidaan taas jatkaa uudemman tuotannon arvostelemista ja virheiden etsimistä niistä...