Traditional - satulat

Satulagalleria.

Kehityskaarta?

Sivua päivitetty: Julkaistu 11/3/20.

Melko pitkään kerroin satuloistani seuraavaa, selitelläkseni miksi kehtaan julkaista näin surkeita räpellyksiä: Toistaiseksi kaikki satulani ovat ennemminkin "lärpyköitä", jotka on koottu parista palasesta ja joissa ei ole oikeaoppisen satulan hienouksia. Näiden funktio on auttaa nukkejani ratsastamaan paremmin; tärkeintä on ollut takakaaren olemassaolo... Kaikki satulavyöt saa irti, mutta niiden kiinnitystavan vuoksi satuloihin ei juuri saa jalustimia. (Pahoittelut hirveistä kuvista.)

Jos satulantekosysteemini ei olisi lähtenyt kehittymään eteenpäin, tuo yläpuolinen kursiivikappale olisi vieläkin ajankohtainen eikä tätä sivuakaan olisi. Toisaalta, kasaan satulani yhä edelleenkin "parista palasesta" - tai oikeastaan neljästä.

2013-2016

Satuloiden rakenne oli täysi mysteeri, joten en edes yrittänyt tehdä mitään oikeaoppista. Tyydyin vain tekemään satunnaisia kokeiluja, joista ei juurikaan riemua irronnut. Kuvannut olen vasta vuonna 2014 räpeltämääni härpäkettä, jolla yritin auttaa nukkejani istumaan paremmin.

Tämä hirvitys on vuodelta 2014, eikä koskaan toiminut. Myöhemmin se on hyödyttänyt lähinä varaosanlähteenä.

Niittejä...

Seuraavan, nyt jo ehkä vähän paremman satula-aihion tein vuoden 2016 puolella, joskin sain kuvattua sen vasta seuraavana vuonna. Tämä kieltämäti hyödynsi joitakin ominaisuuksia ja keksintöjä, joita ilmenee myöhemmin tekemissäni lärpykkäsatuloissa. Tähän satulaan (kuten edeltäneeseenkin) tuli ylimääräisiä lisäosia, kuten kiinnitysrenkaat rintaremmille (ja ehkä häntäremmillekin), sillä en missään vaiheessa ajatellut tekeväni muita kuin yhden kunnollisen satulan; koska edes yksi järkevä olisi kelvannut.

Tämä näyttää ehkä takakaarettomalta satulalta, jonka osat eivät ole kiinni toisissaan mitenkään. Jalustimet ovat samat kuin edellisessä. Tein tämän varmaan vuoden 2016 puolella, mutten kuvannut sitä silloin.

2017

Ärsyynnyin, kun nukkeni eivät pystyneet istumaan konin selässä vakaasti ja paikallaan, minkä lisäksi varsinkin kaksi hännätöntä yksilöä (Asko ja Omar, Breyerin nukeista kustomoidut) nojailivat aina liikaa taakse ollessaan kyvyttömiä taipumaan riittävän etukenoisiksi. Kokeilin tehdä jostakin vuodanpalasesta etäisesti satulaa muistuttavan räpellelmän, joka kiinnittyisi hevosen ympärille yksinkertaisella nahkaremmillä, jossa on kielisolki. Vyö kulki satulan läpi siten, että se tuli yhdessä kohtaa istuimen yli. Siitä sitten keksin sellaisen, että ehkä vyön ja vuodan väliin voi köyttää lisää vuotaa. Siitä lähti ajatus kerrostaa istuin osista ja kiinnittää koko systeemi lujasti ylivyöllä.

Ensimmäinen lärpykkä ("Vanhalärpykkä"), jonka tein kokeeksi, kun halusin nukeilleni jotain yksinkertaista, jossa istua ratsastaessaan - taas. 2017.

Seuraava lärpykkä ("Kuutiolärpykkä"), paljon edellistä isompi ja kuutiomaisempi ja myöskin huomattavan penkkimäinen. Nukeistani Bansku ja muut saddleseat -myönteiset käyttävät tätä. 2017.

2018

Satulantekosysteemini oli aikalailla sama kuin tuo edellisvuonna keksimäni, mitä nyt muuntelin istuimia vähän väliä. Yhdessä vaiheessa niistä tuli varmoja, mutta ihan pirun rumia. Tein myös kaavoja siipipaloille, jolloin satuloista oli paljon helpompi saada symmetrisiä ja myös muodoilla pystyi vähän leikittelemään.

Estepenkki? Tosin tässä huutaa estesatulaa vain melko lyhyt ja pyöreä siipi... Istuin on koomisen tunkkaisen näköinen, mutta nukkeni ovat silti kyenneet istumaan siinä. 2018.

Edellämainittu estesatula.

Ponikoon estesatula. Tai satula, joka on lapsiratsastajia varten. 2018.

Näyttää tämä olevan aikuisratsastajia varten. 2018.

Yleissatula liian lyhyellä istuimella. Toisaalta tämä on jo melkein satulan näköinenkin, kun vertaa noihin muihin mitä olen tehnyt. Polvityynyt ovat yhtä tyhjän kanssa. 2018.

Piirroksiini pohjaava satulatyyppi, ns. mostiisisatula, jollaista ei ole oikeasti olemassa (joskin tämä muistuttaa saddleseat -satulan karikatyyriä, ja ehkä onkin sellainen). Tälle tarvitsisi tietynlaisessa asennossa olevan hevosen, jotta idea tulisi ilmi, minkä lisäksi tämä satulayksilö itsessään on vähän köykäsesti muotoiltu. Olen sittemmin tehnyt myös isoja mostiisisatuloita. Kaikista satuloistani tämä oli ensimmäinen, johon sai jalustimet. 2018.

2019

En ole ihan satavarma, teinkö osan näistä jo 2018 vai ennen kesää 2019. Sen kuitenkin tiedän, että rupesin tekemään paneeleja ja satulapatjoja vasta syksystä 2019, minkä tähden lisäsin niitä jälkikäteen myös aiemmin tehtyihin (mutten vanhimpiin) satuloihin. 

Iso koulusatula, joka on tehty lähinä kookkaita ja/tai pitkäjalkaisia ratsastajia ajatellen. Sivuprofiili on ihan jees, mutta ei tämä mistään oikeaoppisesta satulasta mitenkään mene.

Sama iso sininen koulusatula sen jälkeen, kun laitoin siihen satulapatjat ja paneelit. Istuimen muotoilu vähän pilaantui...

Tämä satula ei sinänsä ansaitse tulla nähdyksi, mutta kattokee, siinä on paneelit...

Pienehkö pinkki koulusatula. 2019. Ei vieläkään jalustimia ja satulavyökin on tuollainen typerä ylivyö (joita vaihtelen satuloiden välillä).

Pinkki yleissatula keskivertokoon ratsastajille.

Ruskea keskivertokoon yleissatula, johon tein patjat ja paneelit jälkeenpäin. 2019.

Vuoden 2019 loppupuolella, tarkemmin syyskuussa, sain tarpeekseni tylsistä satuloistani, ja luin tietoa satuloiden rakenteesta ja osien tarkoituksista. Tein vähän muistiinpanoja, joiden avulla yritin takoa päähäni, miten sellaisen oikeaoppisen, runsaasti kerrostuneen sattelin nyt kasaisi. Yksi syntyikin.

Ensimmäinen kunnon satula; yritin kasata tämän mahdollisimman oikeaoppisesti. 2019. Lopulta siinä oli sitten niin pirusti kerroksia ettei satula ihan sen takia lukeudu niihin järkevimpiin mitä olen tehnyt. Mutta tällä kyllä käynnistyi satuloideni jatkojalostus. Vastinhihnoja on ihan käytännön syistä vain yksi, se oli kätevintä tuollaisen koekappaleen kohdalla. Jalustimetkin tähän saa, kuten näkyy.

Panostin ensisijaisesti siihen, että satulaan saa jalustimet ja että satulavyö kiinnittyisi vastinhihnoihin eikä niinkään kulkisi satulan läpi. Paneeleja ja satulapatjoja rupesin tekemään samoihin aikoihin kuin tämäkin satula kehiintyi.

Joskus sinisen satulan jälkeen satuin lukemaan ns. monoflappisatuloista, joissa on vain yksi siipi, jolloin esimerkiksi vastinhihnat kiinnittyvät varsinaisen siiven alapinnalle eivätkä "sweat flapille" (alasiipi?), jollainen yleensä on varsinaisen siiven alla hevosta vasten. Monoflapit mielessä kasasin vastaostetuista nahkoista kaksi ruskeaa satulaa; yleis- ja koulusatula. Jälkimmäinen meni omaksi yhdelle nukelleni. Mikä näissä satuloissa oli uutta, olivat vastinhihnat, niitä kun tuli kaksi kumpaankin siipeen. Näistä myös alkoi rutinoituva jalustinkiinnikkeiden laittaminen satuloihini.

Paksusta ja höttöisestä ruskeasta nahasta tehty yleissatula, jossa on periaatteessa kaikki perusjutut mitä satulassa pitääkin olla (patjat ja paneelit, tuplavastinhihnat ja jalustimillekin on renkaat). On vain aika hiton ruma. 2019.

Pienehkö koulusatula, tämäkin paksua höttöistä nahkaa. 2019. Tein tämän pelkästään Suloa varten, se saa käyttää sitä professionaalidressagejuttuihinsa, hyvä ratsastaja kun on ja ansaitsi ikioman sattelinsa.

Marraskuun ensimmäisenä päivänä tein kolme tummanruskeaa satulaa, joihin tuli vaaleat polvityynyt ja kahteen myös vaaleat vastinhihnat. Olin ostanut hiekkapapereita, joten halusin testata miten nahka hioontuu. Hyvinhän se... Kai. Tiesin kyllä jo ennestään, että jotkut varusteentekijät hiovat nahkaosia tackia askarrellessaan, mikä oli ylipäänsä syy siihen että kokeilin moista itsekin. Jostakin syystä liima ei purrut näihin kovin hyvin, ja rinta- sekä häntäremmejä varten laittamani D-renkaat irtoilivat tämän tästä. Siinä yksi perustelu polvityynyille...

Ai että kun on... ruma satula. (Tuo heppa on belgiantyökkäri.)

Marras-joulukuu 2019

Jalustimista ja vastinhihnoista tuli vakiokamaa, enkä enää halunnut käyttää satuloissani ylivöitä. Jotain satuloistani silti puuttui - istuimet olivat edelleen pelkkää tasaista nahkanauhaa eri tavoin pinottuna ja täytettynä. Halusin niistä vähän matalampia, tiesinhän hyvin että ratsastajan kannattaisi istua ns. mahdollisimman lähellä hevosta. Testasin, pystynkö tekemään järkevän mallisen istuimen, joka on siis leikattu sellaiseksi kuin satulassa kuuluu oikeasti olla.

Jotain on ilmiselvästi pielessä.

Ensimmäisestä tuli liian lyhyt, joten vaihdoin sen heti seuraavaksi pitempään...

Tämä vaalea räpäle päätyi lopulta Dreamyn hevoskohtaiseksi satulaksi. Toimii, mutta on aika karkea.

Seuraavien kohdalla kehittelin eteenpäin keinoa, jolla saisin takakaaret, no, kaarelle ja kohti yläilmoja. Sanon näitä virityksiä portaiksi, enkä tykännyt niiden kasaamisesta. Ne eivät olleet järin hyvin hallittavissa.

Lastensatula. (Tämä on niin pieni, että sopisi melkein Schleichille.)

Nurjakulmakasi. Pidin tästä aika paljon, koska kippoistuin ja siisti yleisilme. Lopulta tulin kuitenkin todenneeksi, että siipien mitat olivat vähän kököt nukkeja ajatellen; polvityynyt sijoittuvat liian ylös.

Toffeekermasatula. Tälle on jotenkuten mätsäävät suitsetkin olemassa. Istuimen muoto ja lörö takakaari ärsyttivät aika paljon.

Helmikuu 2020

Kuten todettua, aiemmin tekemissäni edistyneemmissä satuloissa oli ongelmana liian lyhyet ja väärin muotoutuneet siivet - ratsastajien koivet eivät oikein istuneet niihin... Tämän takia tein ns. kasisatulan (8/2019?) kaavasta kokonaan uuden version, jonka kanssa kiinnitin erityistä huomiota siiven muotoon ja siihen, että polvityynyt sopisivat ratsastajien raajojen anatomiaan mahdollisimman hyvin. Siksi syntyi satulamalli A/2/20. Nyt kun vertaan sitä muihin tekemiini, se lienee oma suosikkini - vaikka ensin pidinkin sitä jotenkin ylisuurena...

Tajusin myös, että pitämällä kerroksittain liimattua istuinpalaa tietyssä asennossa liiman kuivuessa, se jäi tähän asentoon. Se myös palautui siihen heti, jos istuinta vähän väänteli. (Liimatyypillä on kyllä iso rooli tässä...) Se oli hyvä merkki - jos takakaaret pitävät muotonsa sellaisenaan, voin lakata pinoamasta noita typeriä portaita satuloihini! 

Annoin tuolle ensimmäiselle loogiselle satulalle nimen: Helmikuun Aakkonen. Voin sanoa, että asiat ovat hyvin siinä kohtaa, kun rupeaa nimeämään askareitaan, jotka eivät esitä mitään eläintä. Tilanne on ollut tämä jo pitkään mm. riimujen ja suitsien kanssa, muttei satuloiden.

Helmikuun Aakkonen, ensimmäinen A/2/20, heti valmistuttuaan.

A/2/20:n kaavoja.

Varsinkin Helmikuun Aakkosen kanssa törttöäminen aiheutti sen, että opin vahingossa kolminkertaisen istuimen olevan hyvä juttu. Mitä paksummin nahkaa kerrostaa, sitä jäykemmäksi palanen muodostuu, varsinkin kun kerrosten välissä on paksulti hyvää liimaa.

Helmikuun Aakkosen Kaksonen. Samanlainen, mutta istuin ja polvityynyt eivät ole nurjasti.

Helmikuun Aakkosen Kaksosen patjat ja paneelit.

Pikkura. Pienekö satula, ainekset samoja kuin edellisissä.

Sirkuskura alias Iikkonen, i/2/20 -kaavainen.

Sulon satula II. Jalustimet ja vyön otin vanhasta satulasta (ja nuo itse jalustimet ovat jostain lapsuuden lelusta - ja ne ovat metallia).

Murkun satula, jonka tein kyseisen nuken tarpeisiin;  tavallista isompi ratsastaja tarvitsee ison koulupenkinkin. Istuin ja paneelit voisivat ehkä olla hitusen pidemmät?

Helmikuun loppupuolella pystyin toteamaan, että nyt olen oppinut pitämään satuloiden tekemisestä - ne nimittäin ovat vähän satulan näköisiäkin nyt, eivätkä ole liian yksinkertaisia. Ja mitä enemmän osia ja yksityiskohtia, muotoja ja kerroksia, sitä tärkeämmäksi muodostuu se minkä kokoisia ja miten kuppimaisia satuloita tekee. Aiemmin joillekin sopineet satulamallit voivat nyt olla täysin käyttökelvottomia näille ratsukoille. Yksi syy tähän saattaa olla se, että istuinten syvimmät kohdat ovat nykyisin taaempana kuin vanhoissa virityksissäni.

Salaattisatula, kaava H/2/20. Tämän nahka on samaa hyvin pehmeää, ohutta vihreää jota olen käyttänyt niihin lärpykkäsatuloihinkin. Oli mielenkiintoista tehdä tästä iljettävästä väristä jotain kunnolla toimivaa. Paksut ruskeat kerrokset pelastavat jonkin verran tekemällä satulasta asteen "metsämäisen".

Blingipolvi, kaava E/2/20. Tässä on tosi iso istuin, mutta siipi ei ihme kyllä ollut mitenkään epäkäytännöllisen mallinen.

Toffeekermasatula II. Melko vanhan kaavan (11/2019) mukaan piirretty, mutta ihan hyvin toimiva. Jostain syystä en tullut kuvanneeksi tätä ilman ratsastajaa.

Yhdessä kohtaa testasin, voinko taittaa kerroksittain liimattuja nahkaosia (satulapatjoja) jo liimausvaiheessa, kun ne ovat vielä osana isoa nahkaräpälettä. Kyllähän se mahdollista oli... Mutta ongelmana oli paljolti se, kun se nahkapalan paino veti osat epämuotoon, suoriksi. Tämän vuoksi rupesin leikkelemään niitä ylimääräisineen irti jo kun liima ei ollut täysin kuivunut, minkä jälkeen vääntelin kutakin osaa liiman asettuessa.

Ruskea koulusatula, jonka kaava (K/2/20) on muunneltu jostain vanhasta. Tämän etukaari on asteen taaempana kuin joissakin muissa satuloissani, koska veljeni tuli sotkemaan kaavojentekoani. Loppulukema ei olekaan paha.

Teinpä yhden satulan myös päivämääränä 29/2/20, ihan vain siksi että tuosta jäisi jotain konkreettista käteen. Tuloksena oli ensimmäinen musta monoflappi, jonka voin sanoa näyttävän satulalta. Okei, ei näissä missään edelleenkään ole pikkusiipiä tai täytetyn näköisiä paneeleja, mutta jaa. Annoin tälle nimeksi Mustikko.  

Mustikko. Kaava i/2/20.

Seuraavat satulat valmistuivat maaliskuun puolella.

Mustapölypolvi. Kaava i/2/20. Istuin ja polvityynyt on tehty samasta materiaalista kuin mitä käytin Vanhalärpykkään ja Kuutiolärpykkään.

Sinipörrökerma, pieni D/2/20 -koulusatula, jonka istuin ja polvityynyt on päällystetty pörröisellä sinisellä kankaalla.

Pieni tummanpunainen, kaava H/2/20. Värivalikoima tuli pitkälti sen mukaan mitä käytettävissä oli, enkä ikinä halua laittaa liikaa riemunkirjoa johonkin missä on jo valmiiksi karkkiväriä (eli jotain muuta kuin mustaa, ruskeaa, harmaata, kermaa tai valkoista).

Murkun oppilassatula, kaavaa A/2/20. Kierrätin istuimen ja polvityynyt jostakin rupunahasta jota käytin aiemmin reijitysalustana (samaa löytyy tuosta pienestä tummanpunaisestakin). Piirsin juuri tämän satulan takia myös uuden istuinkaavan, ihan vain siksi että saisin liimattua etukaaren paikalleen vähän paremmin kuin aiemmissa tämän kaavan satuloissa.

Saa nyt nähdä mihin nuo tuosta etenevät ajan kanssa. Keksinenkö jonkin tavan tehdä pikkusiipiä (skirt) nykyisenlaisiin satteleihini?