Symppy

Nimi: Symptoms Of Us "Symppy"
Valmistaja/malli: Breyer Traditional, Aristocrat Hackney -moldi. Malli on Heartland High Tech.
Koko/mittakaava: Traditional/1:9.
Sukupuoli: Tamma (sen perusteella ettei sille ole muotoiltu orikalustoa). Heartland High Tech itsessään on ori, tämä muotokuvamalli taas näköjään ei.
Rotu: Hackneyponi.
Väri: Tummanruunikko, pikkusukat (puoleen vuohiseen asti) mtj.
Muuta: Olin aika ihmettynyt kun avasin tämän paketista... Olin kokoajan luullut, että myös Aristocrat Hackney -moldi olisi ori tai ruuna, mutta eipä ollut. Breyer osaa muutenkin piilottaa hevosten sukupuolen joten se jääkin usein arvailuksi sitten. Tokkopa se häiritsee kun en muutenkaan anna näiden pitää tehdasnimiään... Enkä halua narinaa siitä että "ei nyt tommoseen tarvi huomiota kiinnittää", koska hei, ajatellaan nyt että nämä on tarkoitettu pienoismalleiksi. Niiden kuuluu olla realistisia joka tavalla. Sanotaanko etten tykkää turhasta sensuurista.

Onhan se toisaalta lystiä nyt kun asennoiduin tähän siten, että se on tamma... Trad -laumassani on ollut paha tammapula.

Nimeksi tuli Symptoms Of Us, taas yksi järjetön lausenimi jonka revin nimilistastani. Lempinimi on Symppy, ei mikään järkevän kuuloinen sekään mutta eihän elämä ole vakavaa.

Laskimen avulla sain selville, että malli olisi 1:1 -koossa reilu metrin korkuinen! Se on todellakin poni, vaikkei sellaiselta ehkä näytäkään, koska hackneyt ovat aika luikeroita (varsinkin ne jotka on pilattu showkäytöllä). 

Seuraavaksi lavastuksia, tilannekuvia, paloja valokuvatarinoista ja yleensäkin kasaumista. Symppy on todettu hyväksi uhriksi yrityksilleni komiulotteistaa valopäisiä kannanottokarikatyyripiirroksiani, vaikka onkin hyvinvoivan näköinen. 

Jostain syystä tykkään tehdä tällaisia rakennekuvia, joissa on mukana esittäjä. (Paremman puutteessa kieputtelin kalalangasta narupäitset.)

Cerys ei tajua mitään ratsastamisesta, ja on valmis tekemään omia ratkaisujaan, vaikkei haluakaan kiusata hevosia.

"Modellirekonstruktio" eräistä kannanottokarikatyyreistäni. Satulamalli perustuu piirroksiin ja on itse suunnittelemani; sen ei kuulukaan olla hevoselle terveellinen, vaan vain ohjata ratsastaja istumaan pieleen. Olen todennut, ettei ratsastaja voi pysyä mukana tuollaisessa, jos ei roiku hevosen suussa; jalustimet kaatavat vartaloa takakenoon.

Vanha karikatyyri kolmesta kökköratsastajasta. Yhdellä on näämmä hackamore, mutta kukaan ei osaa ratsastaa. Satuladesigniä voi vähän nähdä. Jos joku nyt ihmettelee, miksi piirrän tällaisia, niin satun vain näkemään kauheasti ristiriitoja ja epäkohtia ratsastuskulttuurissa...

Epäsopusuhtaisia ratsukoita.

Ei Kammolla edes ole kankku satulassa, mitä ihmettä... Symppy parka kun ei sano ikinä vastaan.

Suitsitus. Irrotin turpiksen, koska sillä ei ole erillistä poskiremmiä ja poskiremmiin pujotettuna se häiritsisi kangen toimintaa.

Ratsastajana Tyyne -hiiri. Maailmassani jyrsijälajien kokoerot pätevät (lievinä) myös pystykävelijämuodossa, joten hiiret ovat yleensä poniratsastajia myös aikuisina, toisin kuin rotat.

Tähän päähän on helppo tehdä melko hyvin istuvia suitsia.

Tekisi nyt mieli hankkia tai tehdä jotkin kärryt ja askarrella ponille valjaat sitä varten...