Remu

Nimi: Remover "Remu"
Valmistaja/malli: Nukkapintainen leluhevonen, toisin sanoen yhdentyyppinen kiinakoni... Nyljetty, siksi nukaton. Keväästä 2017 lähtien myös harjaton.
Koko/mittakaava: Traditional.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Englantilainen täysiverinen.
Väri: Kimo (lähin mahdollinen tällä hetkellä; saatan joskus kuitenkin kustomoida sen ja maalata oikeasti kimoksi).
Muuta: Remu on vanha, hyvin vanha malli... Tai no, lelu. Pienoismalli se ei ole eikä myöskään sellaiselta näytä, mutta voin sentään sanoa: pienoismallin siitä saisi tekemällä. Kun Remu tuli taloon, oli se jokin kökkö kirjava nukkapintainen koni, sellainen tyypillinen jolla on turkisharja ja muovikarvoista tehty tupsu häntänä. Päässä oli pysyviksi tarkoitetut "suitset", narusta kieputetut sellaiset, sekä loimi ja jokin inkkariviltti. Minulla pitäisi olla jossakin tallessa ainakin yksi ikivanha kuvakin Remun nukkapintakaudelta, joskaan en sitä löytänyt kun tätä kirjoitin.

Jossakin vaiheessa sitten arvatenkin nyljin konin ja revin siltä hännän irti. Hännän tilalle liimasin pätkän paksua palloketjua, tarkoituksena siis jouhittaa se joskus jollakin järkevällä - ja pitää siis liikkuvaisena siinä samalla. Harjaan leikkasin kolon, jonka ansiosta sain revittyä narusuitset irti. Niistä saikin sittemmin kivoja ohjia ja naruja aikaiseksi...

Kolmas outo juttu, joka nylkemisen ja hännän ynnä suitsien lisäksi tähän liittyy, on sen suu. Remulle voi pukea kokonaiset kuolaimet. En tajunnut vuolemisesta pätkääkään tuohon aikaan, joten otin vain sakset ja toivoin, että saisin konin kitaan kolosen. Ja sainkin - mutta nyt 2017 olen pohtinut suun siistimistä ja siis jatkovuolemista askarteluveitsellä, kerta sillä on helppo vuoleksia juuri tuota muovilaatua. Aukaistun suun ansiosta olen tehnyt Remulle ihan hirveän läjän erilaisia kuolaimia, joista suurin osa toimii kuten kuuluukin. Kaikkea perusnivelestä outoihin vipuvarsivirityksiin saakka.

Varustehulluuteni on mehevintä traditionalien kanssa, eikä ole outoa että juuri Remu - kun se on niin kauan minulla ollut - on ollut sovituskoppina hyvin monelle rytkylle mitä olen tehnyt. Siksi suunnilleen jokainen härpäke ensinnäkin sopii sille, myös toimii sillä ja näyttää sen yllä hyvältä. Yhteen aikaan sitten luulin osanneeni jotain, kerta Remu näytti tosiaan hyvältä varustettuna - mutta oottakees ku hankin Cortesin ja Samin, no, niiden myötä vasta tajusinkin miten urpoja kaikki siihenastiset varusteeni olivatkaan! Eiku siis tekemään parempaa, aitoon pienoismallipäähän sopivaa riimua... Mutta Remun aukinaisen suun etuja eivät laadukkaatkaan oikeat hevosmallit pelasta.

Tämä blogiteksti ei anna ilmi sitä totuutta, että Remu saattaa olla kuvatuin hevos... no, hevosmallini, juurikin varusteiden ja ylipäänsä kuvattavan ulkoisen olemuksensa takia. Toisaalta se on niin hyvä illuusio, koska itse pelkästä konista on vaikea löytää kuvia. Lisäksi kaikki pelkkää hevosta esittävät kuvat ovat melko vanhoja... Yleensä oletan, että kun nyt taas kuvaan jotakuta puettuna tai asetelman osana niin paljon, ei ole mitään tarvetta ottaa turhia nakukuvia kun eihän niillä kuitenkaan mitään tee. Sitten kun tarvitsen sellaista "tältä tää nyt näyttää" -kuvaa kerran, en onnistu löytämään yhtäkään vaikka nenän edessä olisi miljoona ehdokasta. Perfektionismi, mitä se on?

Huhtikuussa 2017 vuolin vihdoin Remun suuta syvemmälle ja siistimmäksi. Tosin samalla sain sen alaleuan myös irti, mutta liimasin sen sitten takaisin. Harjankin revin irti. 

Älkää IKINÄ kuvatko näin.

Kokonaan kynittynä kesäkuun alussa 2017.

Ja sitten vuorossa ovat kasaumakuvat. Kaikkein vanhimmat 'kasaumat' asuvat hepan omassa kansiossa, ja niiden erottaminen varustekuvista ja ties mistä irrallisesta voi olla vaikeaa, joten en ala niitä enää erikseen arkistoimaan. Joskus muinoin Remu oli ehkä ainoa, jonka kelpuutin osaksi kasaumia, koska sen varustaminen oli aukinaisen suun takia mielenkiintoista. Sitten tuli syksy 2016 ja meikä osti pari Breyeriä. Ei ollut Remu niin kiva enää sen jälkeen (eikä asia ole muuttunut vuonna 2018), etenkään koska menin seuraavaksi keksimään toimivat kuolaimet myös suuttomille hevosille. Niinollen Remun poikkeavuuksille ei ollut enää tarvetta, koska ennemmin kuvaan nättiä heppaa töhnäkiinnitteisillä kuolaimilla jonkun ruman krokotiilisuisen sijaan.

Mutta... Laitetaan tähän pieni historiikki!

2014-2015:

Liekö ensimmäisiä oikeita asetelmakuvia mitä Remusta on. Jaa miksikö? Koska olin saanut ensimmäiset nukkeni vuoden 2013 jouluna! Myöhemmin kustomoin noista Askon ja Omarin (se oli syy hankkia ne), mutten silti malttanut pitää näppejäni kurissa, vaan räpsin vähän kuvasia tyyppien ihmisnaamakaudella. Nuket vaan tuovat niin paljon lisää kuviin... Ja tuo loimi sekä inkkarihuopa ovat itselleni mysteerejä, ne tulivat Remun mukana joskus aikoinaan.

Ensimmäinen ratsastus?

Jostain syystä olen aina halunnut ottaa kuvia, joissa asiat eivät ole tiptop.

Mitä ihmettä... Joo revi vaan suusta sitä elukkaa.

Jokin kokeilu, jonka tein kamerassa.

Hiukan löysä riimu, eh?

Tämä ja alempi taitavat esittää samaa tilannetta eri taustoilla, ikäänkuin vertailuna.

En kyllä enää nykyisin kuvaa lattialla yhtään mitään...

Nuo olivat niin kivat suitset silloin 2014, kun ne olivat tuoreet. Harmi kun ne olivat myös hauraat ja siksi tosi vaikeat säätää, ja kun mitoissakin oli isoja ongelmia.

Remulla oli joskus tuollainen riimu. Se tuli sittemmin tuhotuksi siksi, kun siinä ollut nahka oli hyvää, ja se oli loppumassa. Toinen syy oli riimun rumuus ja turhuus, se tuli usein korvatuksi jollain uudemmalla ja paremmalla.

2016 ja myöhemmin... Ja tajusin vasta 2020, että näissä ylimmissä näkyy ensimmäinen itse kasaamani satula. Sellainen ihan tajuttoman ruma ja epämääräinen räpellys, joka ei oikeasti edes näytä satulalta.

Karmea kuvanlaatu... Mutta mennyt mikä mennyt.

Breyerin nuket eivät ihan oikeasti pysty istumaan kovin kummoisesti tai tarpeeksi pystyssä, kun niillä on housut jalassa eikä peffan alla ole mitään loogisen muotoista tukemassa.

Kasaumasta "Huono idea". Tuohon aikaan rupesin oikeasti harrastamaan näitä modelliversumijuttuja, ja olin tainnut jo saada Vissyn ja Killinkin.

Tuo suitsiviritelmä on sellainen, jonka oikeasti kehittelin paperille, jotta voin myöhemmin tehdä sellaisesta pienoismallin. Helpommin sanottu kuin tehty - se on vaikea rakentaa, kasata ja vielä pitää kuvauksen aikana sellaisena, etteivät osat irtoile miten huvittaa... Paperilla kaikki on järkevämpää? Ja juuri hankaluuden takia tässä kolmiulotteisessa setissä ei toistaiseksi ole turpahihnaa eikä kaikkea muutakaan mitä oikeasti pitäisi.

Voi voi, Hupi on niin hyvä hevosmies että se päätyy tosi usein kuviin, joissa esiintyvät hevoset eivät edes ole hänen... Unohtakaa se fakta ettei tyypillä edes ole oikeita vaatteita tällä hetkellä.

Vanhat kantojuhtavaljaat.

Tässä ja seuraavissa Remu on jo kynitty ja sen suukin suurennettu.

Vähän ristiriitainen suitsitus...

Viiskytkin ja Remu. Voin jotenkin kuvitella että näillä on hauskaa keskenään, kunhan romuvalikoima olisi vähän hevosystävällisempi.

Marraskuussa 2017 halusin nostalgiasyistä kuvata Remua JA sen vanhoja suitsia kasaumissa. Esittäjäksi laitoin Dipin. Oli jotenkin hullua tehdä näin sen jälkeen, kun olin jo ehtinyt tottua laadukkaisiin Breyereihin ja uudempiin, paremmin tehtyihin suitsiin.

Öh... Flashback? Tai sellainen "tätä et sit laita nettiin" -kuva, jollaisia näköjään aina tulee jos kuvaa muita ihmisiä ja niiden elukoita.

Kesällä 2019 tein Askosta ja Omarista uusintaversiot, jolloin muunmuassa Omarista pystyi kuvaamaan matskua johon ei aiemmin ollut ollut resursseja. Yritin kyhätä juuri tämäntyyppisiä juttuja juurikin silloin 2016, ja aikaisemminkin, kun tack oli mitä oli eivätkä nukkien kädet oikein saaneet kiinni mistään. Nyt taas kävi niin, että kun tiukensin ohjia liikaa, Omar vain nousi satulasta vähän etukenoon... 

(Näissä on ihan järkyttävä ylivalotus...)

Tuo kuolain on joku hyvin vanha, jota en muistanut tehneenikään. Saatoin muokata sitä vähän käyttökelpoisemmaksi, mm. irrotin kankiketjun korvatakseni sen irrotettavilla ja säädettävillä kankihihnoilla.

- Remun julkaisu tuli etenkin kuvien osalta päivitettyä 30/9/18.
- Toinen kuvasiivous tapahtui maaliskuussa 2020.