Otto

Nimi: Otto
Valmistaja/malli: Kiinakoni; ei merkkiä.
Koko/mittakaava: Traditional (1:9).
Sukupuoli: Ruuna.
Rotu: Tilastohevonen.
Väri: Määrityskelvoton, mutta muistuttaa tyyliteltyä leopardia...
Muuta: Otto on hyvä esimerkki breyerkopiosta, eli arvottomasta lelukonista jonka muotoilu imitoi jotakin Breyerin moldia. Tämän kohdalla se on Running Stallion, yksi vanhoista ja minun silmääni rumimmista moldeista mitä Breyeriltä löytyy. Tämä kopio on kaiken kukkuraksi huomattavasti köykäsempi kuin oikea Running Stallion; yksityiskohtia ei ole, vasen korva on valettu liian kiinni harjaan, naama on epäsymmetrinen, maalaus on simppeli ja halpa, muovi on hyvin kovaa ja kiiltävää. Kertakaikkisen kökkö malli. Häntä on katkennut ennen kuin koni päätyi minulle, en ole tätä ostanut vaan saanut jostakin joidenkin muiden heppojeni mukana.

Tällaiset arvottomat rumuudet ovat yleensä hyviä uhreja ensikustomeiksi tai ylipäänsä tuhottaviksi. Minäkin yritin aloittaa tämän kustomointia joskus, ja ehdinkin massailla sen päätä. Siihen se jäi, kunnes tuli vuosi 2017 ja päätin repiä askartelumassat irti. Olin jo kauan sitten todennut, ettei minulla ole aivoja näin kökköjen konien muotoiluun, mikä tuntuu oudolta mutta on täysi fakta. Tässä ei myöskään vain ole mitään mihin massa tarraisi, joten, anti olla koko hommelin sitten.

En sitten tiedä mitä meni vikaan ja miksi, mutta niin se vaan Ottokin ujutti itsensä 1:9 -maailmaani. Kauan pidin sitä liian lelumaisena, ja pidän yhäkin, mutta toisaalta outo asenteeni paistaa tässäkin liikaa läpi... Se on sellainen, että yksittäinen koni saa olla vaikka kuinka ruma, siellä muiden seassa, se nyt vaan on sellainen. Rajansa tosin tälläkin logiikalla on, mitään barbiponeja en todellakaan mukaan ottaisi - paitsi tietysti järkevän näköiseksi kustomoituna.

Voisi muuten olettaa, että heittäisin vinonaamaisen konin menemään juuri naamansa takia. No. Kun oikeassakin elämässä on nähty hevosia, joilla ei ole lärvi aivan suorassa; siis sillälailla, että se myös todella näkyy ulospäin ja vaikuttaa mm. syömiseen ja hengittämiseen. Niinollen Oton pärstä ei edes ole pahimmasta päästä. 

Oton vastuuhenkilöksi osui tyyppi, joka itsessään on myös törkeän ruma ja outo, mutta paljon mielekkäämmin kuin tämä koni - se nukke on minun kotitekeleeni ja tein sen tarkoituksella rumaksi! Silti se yrittää olla samalla lailla realistinen kuin muutkin nukkeni, tehty samalla tyylillä... Mutta vain omine tunnistettavine lisukkeineen.

Seuraavat kuvat ovat kasaumista. Rakenteensa, kiikkeryytensä ja ylipäänsä typerän designinsä kanssa Ottoa ei paljoa ole lavastuksissa nähty, mutta sentään jotain. Ratsastuskuvissa sekä Otto että Kippura eivät edusta pätkääkään, osin ihan siksi kun Kippo on tarpeeksi epämuodostunut näyttääkseen valopäiseltä. Sen kroppa ei ole ihanteellinen ratsastusta ajatellen, ainakaan joihinkin muihin verrattuna.

Otto ja Kippura -emäntä.

Tätä ratsukkoa ei taida saada näyttämään hyvältä... Mutta tykkään siitä, miten iso merkitys oikeasti on sillä että heppa on kiikkerä ja ratsastaja ja romut lisäävät kaatumisriskiä. Otto ihan oikeasti kantaa Kippoa, siis.

Ehkä martingaalit kannattaa jättää laittamatta, jos niitä ei pysty pukemaan oikein? Ohjissa ei edes ole kärpäsiä. 

Vinonaamainen poni.

Paintterikaksoset lenkillä. Ohari & Dreamy ja Kippura & Otto. Tässä on lystiä se kun kummallakin on alla leopardi.

Yritys kuvata hevosten tasalta, eli zoomauksen sijaan vein kameraa lähemmäs kohteita, jolloin aiheutui kalansilmäefekti. Pakollisena lisänä kuva tietysti kärähti puhki ja kameran varjokin näkyy, mutta minkäs tiet. (En yleensä kuvaa tällaisia juuri siksi, kun tulos on aika ruma.)

Minulla ei lapsuudessa ollut montaakaan traditionalia, koska heppaleikit suoritettiin classicien - Grand Championsien - voimin. En tiedä miten erilainen Otto olisi nyt jos olisin ensinnäkin leikkinyt tradeilla ja toisekseen hankkinut tämän pentuna.