sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Tabasco

Nimi: Tabasco "Tapsu"
Valmistaja/malli: Schleich percheron -ori.
Nykyään: Jonkun sortin kylmäverinen muuli... Ori.
Kustomoija, ajankohta: Afuze, joskus 2010 ehkä. En halua uskoa että olisin tehnyt tämän enää sen jälkeen, en todellakaan halua...
Koko/mittakaava: Little bit.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Muuli, vanhempien roduista ei ole tietoa.
Väri: Tummanrautias liinahtavilla jouhilla, läsi.
Muuta: Ei enää ensimmäisiä kustomeitani, mutta vanha ja kökkö silti. Itseasiassa yksi kamalimmista mitä olen koskaan askarrellut.

Tapsu on niitä malleja, jotka kaikessa karmeudessaan jätän rauhaan uudelleenkustomoinnilta. Sitä muovatessa olin jo oppinut, että massan kanssa tulee käyttää vettä ja olin myös löytänyt hyvät maalit. Itseasiassa ne maalit olivat unelmia... Mutta laatu vaihteli jostain syystä väreittäin, ja tummat olivat parhaita, joskin mattamaalit aina osaavat ruveta halkeilemaan tarpeeksi pakuina kerroksina - kerrostenkin kanssa oli opettelemista ja alkuun vissiin päästy.

En tiedä miksi tein tuolle selkään tuntuvan "rangan", koska se selkeästi ei yritä olla mikään selkäranka. En oikeasti tiedä enkä muista mikä se on ja miksi. Yhtään. 

Miunlla ei ole paljonkaan muistikuvia Tapsun historiasta. Miksi ostin juuri tuon mallin ja tein siitä muulin? Miksi muuli? Joka tapauksessa koko roska epäonnistui, ja malli on omasta mielestäni hyvin tyhmän ja halvan näköinen. Persoonallinen se kai on kyllä, mutta huonolla tavalla... Pelkät pitkät korvat eivät tee mitään muulia, kyllä se aasivanhempi vaikuttaa koko kropan muotoon ja jouhitukseenkin, ilmeestä nyt puhumattakaan. Eivätkä ne ole tuon värisiäkään, kai. En ole kovin perehtynyt muuleihin.

Tabascolla on yksi uniikkipiirre, joka tosin poistui 2015. Olin suhertanut sen tummanruskeaan pintaan kerroksen puuväriä, ehkä vesiliukoista, ja jättänyt sen lakkaamatta. Pinta näytti ja tuntui mainiolta, mutta lakkaahan se olisi tarvinnut. Sentään en todennut minkään sottaantuneen muuliin koskemisen jäljiltä, mutta pidin sillä silti kauan jotain heräteaskarteluna vaatteenjämistä tehtyä lointa. Harjassa oli myös puuväriä, sävyn takia. Pidän tuosta sävystä edelleen enkä usko sen hävinneen siitä ainakaan kokonaan.

Näin 2014-2015 sain käsiini ihania maaleja, jotka löivät nuo aiemmat maalini ihan kokonaan. Käytän niitä ja näitä uusia Louvreja sekaisin keskenään, ja se toimii. Samaan syssyyn löysin uuden lakankin, joka taitaa olla jo nyt se kauan etsitty kunnon lakka - ei edes tarkoitettu mihinkään tällaiseen, mutta kelpaa tarkoituksiini! Tarpeeksi matta hevosmalleille (harva "mattalakka" on oikeasti mitenkään kunnon matta) ja vielä mukavan tuntuinenkin! Levitän sen sienityökalulla mallin pintaan, jolloin siveltimenjälkiä ei ole tainnut tulla yhtään. Kaikkialle sitä ei ehkä mene sitä lakkaa, mutta olen silti tulokseen tyytyväinen koska sitä on ihan kylliksi näissä vanhoissa malleissa, mitä olen nyt kerennyt lakalla suojailemaan. Ovat jääneet alunperin ilman vanhojen lakkojen tahmaavuuden vuoksi.

Joka tapauksessa Tabasco on nykyään luopunut loimestaan ja saa lojua hyllyssä muiden kanssa vailla turhaa pölyyntymisvaaraa, joka johtuisi käsittelemättömyydestä. Uskallan kuvata sitä enemmän, vaikkei tämä malli mikään hieno ole edelleenkään.

Tunnearvoahan näihin liittyy, ovathan vanhat kustomin iso osa omaa pienoishevosharrastustani ja tärkeitä paloja sen historiasta. Samaa tekevät nämä kuvat! Voi järki mitä laatua, yh... Mutta nykyään yritän enemmän ja saan yleensä parempia tuloksia.

Olen pyöritellyt mielessä ideaa, että tekisin joistain hevosista kunnon remakeversiot joskus. Jättäisin vanhat kustomit rauhaan ja tekisin vain erilliset päivitetyt versiot, jotta näkisin muutokset. Eli jos tekisin Tapsusta remaken, minulla olisi joku päivä kaksi Tapsua - joista toinen toivottavasti myös oikeasti näyttäisi muulilta. 


Tuo rannekellon raato aiheutti sen että olen nykyisin tehnyt niin paljon valjaita.



Korni ilme.

















Tapsukan loimi.




Lopultakin lakattu!


Rotta jaloksissa!











Sellainen on Tapsu. Tuo kuvien punametallinen riimu ei ole taaskaan hevosen oma vaan kuvauksiin tehty vain. Sen sijaan kermanvärisellä taustakankaalla kuvatuissa näkyvä sininen metalliturparemminen on muulin oma, joskaan ei taida sopia ihan täysin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Danke schön, tämä blogi ei ole saksalainen kylläkään.