sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Fuego

Nimi: Fuego
Valmistaja/malli: Schleich, andalusialaisori.
Nykyään: Kimo andalusialaisori + depigmenttiä ja puuttuva häntä.
Kustomoija, ajankohta: Afuze, ehkä 2010?
Koko/mittakaava: Little bit.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Andalusianhevonen.
Väri: Kimo; ihossa on depigmenttiä ja olen selvästi yrittänyt maalata sille tuollaista läpikuultavaa papurikkokuviota kylkiin.
Muuta: Hännättömyyden syy on taannoinen onnettomuus, kun juuri valmiiksi saatu Fuego putosi hyllyltä ja askartelemani hännäntöpö murtui irti. Maalasin jäljen kohdalle jonkunlaisen arven.

Fuego on aika peruskeskinkertainen meikäläisen vanhaksi tekeleeksi, se ei ole erityisen hyvä eikä erityisen huono. Pahinta on karsea lakkapinta ja hutaistu maalausjälki. Massatyönkään kohdalla ei kehumista juuri ole, vaikka ainakin ojennettujen jalkojen vuohiset onkin massailtu kestävästi kiinni ilman rautalankaa - onneksi malli kuitenkin vain seistä nököttää hyllyssä muiden seassa eikä sen enempää, muuten kintut eivät varmana kestäisi yhtään mitään. Juttuni oli aina nimittäin se, että en leikkaa jalkojen osia kokonaan irti vaan jätän niihin pienet saranat, joiden ansiosta jalka pysyy kasassa massan sisällä.

Maalipinnasta olen montaa mieltä. Se on yksinkertaisesti persoonattoman ja tylsän näköinen. Lisäksi siinä näkyy heti ensiksi miljoona mokaa jotka olisi voitu välttää tajuamalla maalien käytöstä jotain - mutta enhän mie maalannut muutenkaan koskaan tuohon aikaan, en paperille enkä kankaalle, joten sitä suuremmalla syyllä hevosmallinkin pinta oli tuhoontuomittu maalattava. Pahimmillaan voi nähdä, miten tuolla on sellaista punertavaa sävytystä joissain kohtaa, ja sekin vain vahingon vuoksi. Maalasin mallin kuitenkin loppuun tekemättä uutta valkoista kerrosta... Älkää sanoko mitään välineiden pesemisestä ja kunnossapidosta. Pentu olin enkä osannut.

Lakkapinta oli seuraava paha. Käytin sitä mitä oli enkä edelleenkään mitään ohennellut. Kerrokset olivat ihan liian paksuja. Sen voi jotenkin nähdä noista naamakuvista, kun Fuegon silmät ovat vähän sumean näköiset. Lisäksi malli vain kiiltää liikaa ja on vähän nahkean tuntuinen. Siksi sen on parasta olla loimen alla suurimman osan ajasta, pitääkseni pölyn poissa hevosesta ja itseni erossa jatkuvasta käsienpesusta vanhojen mallieni osuessa käsiteltäväksi.

Huomatkaa, että tykkäsin tosi paljon tuolla depigmentaatio -ilmiöllä leikkimisestä. Siksi niitä pieniä vaaleita täpliä löytyy joka paikasta, missä hevosella on ihoa paljaana.

Saatuani Fuegon valmiiksi, laitoin sen hyllylle kuivumaan. Ori kuitenkin päätti leikkiä itsemurhaa ja putosi sieltä, ja sen häntä murtui irti. Sillä siis oli joskus häntä... Ja lienee ihan hyvä vaan ettei se säilynyt. Siitä ei ole (tietenkään) edes kuvia, mutta muistan jotakuinkin millaisesta räpellyksestä oli kyse.

Kuvauksellinen tuo Fuego kyllä on, mutta juurikin pintamateriaalien takia olen hylkinyt sitä kuvausmielessä.

Tämä teksti jäi ehkä vähän laimeaksi, kun papatin pelkästään teknisistä historioista, mutta niin se on... En muista kaikkea näistä vanhoista. Niin ja voi hitto, muutaman vuoden päästähän tämäkin heppa saattaisi olla periaatteessa niinkutsuttu vintage -malli, kun se täyttää kymmenen vuotta! Antiikkimalli siis, jos joku ei tajunnut. Ei sillä että haluaisin näin surkeiden tekeleiden olevan jotenkin superarvokkaita, mutta malli mikä malli... Mutta toki tuohonkin ikään on kaikilla kustomeillani vielä ihan tarpeeksi matkaa. Kunhan tajusin huomata nyt että puoli vuosikymmentä on joidenkin kanssa ylitetty.







Kamikaze -kaakki.

Fuego jopa pysyi pystyssä, vaikka seisoi kissan päällä!






Depigmenttiä...




Kunnon... Öö, mikä sen sairauden nimi oli, kaviorustoluutuma, vuohisrengas?!



Älkää kuvatko näin. Oikeesti.





Schleichin loimi, kotitekoinen remmi.






Taas se maailman paras riimu.











No mikä siellä nyt säikyttelee?



Oikeasti odotan sitä momenttia, kun elämässä ei ole mitään estettä kunnon kuvausmaratoonille. En ole nyt kuukausiin kuvaillut pienoismallijuttuja samalla tavalla kuin mikä olisi minulle normaalia. Ihan hirveää olla kokoajan pelkästään oikeassa maailmassa, ja sitten taas väsyksissä jossain tuolla pään sisällä suoranaisessa taiderinnakkaistodellisuudessa... Pienoismallijutskille ei jaksa jättää aikaa yhtään, eikä millekään hauskalle kuvaamiselle jossa ainoa tavoite ei ole pysäyttää liikettä (kissojen kuvaaminen...). 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Danke schön, tämä blogi ei ole saksalainen kylläkään.