lauantai 16. tammikuuta 2016

Calle

Nimi: Gladiator "Calle"
Valmistaja/malli: Schleich lipizzanhevostamma.
Nykyään: Vanha kladruber -ori. Oikea silmä sokea.
Kustomoija, ajankohta: Afuze, kustomoitu ehkä 2009-2010.
Koko/mittakaava: Little bit.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Kladrubynhevonen.
Väri: Kimo (muuttuu  vaaleammaksi repaintin myötä).
Muuta: Calle oli ensimmäisiä kustomeitani... Nyyh. Karmean maalin myötä tämä kimopappa saa uudelleenkäsittelyn joskus ajallaan; se on jo aloitettu vissiin 2015. Siihen mennessä kansa saa tyytyä surkeaan kuvasatoon ja uudempiin, jo teurastetun Callen projektikuviin.

Ennen Callea olin jo kerennyt maalata yhden Schleichin, se oli mustanruunikoksi newforestinponiksi muuttunut camarquetamma.

Callen kohtaloksi koitui DAS -massa ja maailman surkeimmat akryylimaalit. En tajunnut käyttää vettä ollenkaan, miten sekin on mahdollista? Olin vasta löytänyt pienoismallihevoset, siis sen harrastuksen josta tuli aikalailla elämäni keskipiste... Ja koska olin pentu, en ajatellut nenäkarvojani pitemmälle - massailin ilman vettä, maalasin ilman hajuakaan siitä mitä maalaaminen edes on. Koska pienoismallit. Tämä sama kaava toistui niiden kahden muun kustomin (Tulipallo ja Tinus) kanssa, joita samaan aikaan Callen kanssa työstin.

Ihan ensiksi, tajusin miten tuhottoman hankalaa koko touhu on. Massailu etenkin. Onneksi tekemäni harjat ja hännät eivät enää näytä tuolta... Ei ne yllä nytkään huipputasolle, mutta teen minkä voin.

Käyttämäni maalit olivat oikeasti ihan kamalat, ei siksi että ne eivät olisi tarttuneet - päin vastoin, ne peittivät hyvin, mutta olivat kuivuttuaan kamalan limaisen tuntuiset ja kiilsivät, enkä voi tietää olisiko osaamisella (jota on rehellisesti sanottuna kyllä kertynyt noista ajoista) ollut vaikutusta tuloksen laatuun sitten. Joka tapauksessa opin heti että kanssamallarit (ne mestarit) eivät turhaan puhu maalien laadusta ja siitä, että laatu maksaa.

Joka tapauksessa, aikanaan omista syistäni rupesin vihaamaan tuota maalipintaa niin paljon, että tein Callelle ja monelle muulle samoilla maaleilla pilatulle kököt loimet, etten joutuisi näppineni koskemaan kyseisiin hevosiin.

Ja kuten joistain kuvista voi hyvin päätellä, nykyisin Gladiator on jo joutunut uudelleenkäsittelyyn. Ensinnäkin, haluan eroon tuosta karseasta maalista, ja toisekseen hevosen väri on aivan mahdoton rodulle. Vanhat kimot kladrubberit eivät ole tummanharmaita vaan jo valkoisia, ja sellaiseksi Callekin päätynee aikanaan. Korjailen sen anatomiaa myös, vaikkeivät tulokset varmaan kovin kummoisia tule olemaankaan.

Ensimmäinen kuva Callesta.


Taitaa olla ainoa värikuva jossa näkyy Callen oikea silmä vanhanlaisena...

Paperiloimi pitää kamalan tuntuisen maalin erossa sormistani. Tai siis piti.





Jep, tästä pitäisi muodostua vasen etujalka. Olen jatkanut aika nihkeästi.

Joudun tuhoamaan sen hienon perusilmeen...

Calle on tosiaan uudelleentyöstön alla nyt. Olen huono jatkamaan mitään osissa loppuun ihan yleensäkin, enkä osaa maalata noita figuja, enkä ole ikinä tainnut muovata kokonaista hevosenjalkaakaan, joten tässä menee aikaa... Ihan liikaa aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Danke schön, tämä blogi ei ole saksalainen kylläkään.